Yritimme lauantaina junalla Ragusaan, barokkikaupunkiin joka tunnetaan Suomessa siitä, että siellä kuvataan komisario Montalbano telkkusarjaa. Sitä on kuvattu 14 tuotantokautta alkaen vuodesta 1999. Mutta paikallisjunat eivät vieläkään kulje, eikä busseista ollut tietoa.
Niinpä otimme taksin Siracusan rautatieasemalta. Vanha kuskiäijä meni halpaan ja lupautui viemään meidät Ragusaan sadalla eurolla. Matkan aikana hänen pomonsa haukkui radiopuhelimessa kuskin alihinnoittelusta. Mittari näytti perillä 170 euroa, kuski pyrki vedättämään hintaan. Annoin armon käydä oikeudesta, heitin tyypille parikymppiä tippiä.
Ragusa Iblan barokkikaupunginosa rakennettiin 1600-luvun lopun suuren maanjäristyksen jälkeen. Järistys pisti Sisilian ohella sileäksi etelä-Italian. Vallassa olleet ranskalaiset jälleenrakensivat kaupungit vallalla olevaan barokkityyliin. Tästä syystä eteläinen Italia on täynnä barokkikirkkoja.
Ragusa Iblan tuomiokirkon rakentamine kesti 50 vuotta. Ennen ei vielä ollut kiire minnekään.
Varsinainen uusi kaupunki sijaitsee laakson toisella reunalla. Kävelemällä saa kiivetä satoja metrejä jyrkkäitä portaita. Onneksi kondis on kondiksessa, muuten olisi voinut happi loppua jyrkänteiden välissä.
Uusi puoli on mukavan kokoinen kaupunki mutta talvella ylhäällä vuorilla on kylmää, saimme tuntea nahoissamme. Ragusaan ei ainakaan tee mieli muuttaa asumaan. Se on jotenkin kolho kaupunki. Alempana oleva Modica näyttää paljon asuttavammalta.
Yövyimme 5 tähden hotellissa Ralais Antica Badiassa. Se mainostaa olevansa vanhassa kaupungissa Ragusa Iblassa, vaikka sijaitsee uudessa kaipungissa laakson toisella puolen. Kävelemällä sujuu ainakin puoli tuntia jyrkissä portaissa Ragusa Iblaan.
Olimme hotellin ainoat asiakkaat. Eikä lievästi ränsistynyt hotelli vastannut millään muotoa 5 tähden hotellia. Sijainti ilmoitetaan väärin ja sapuska kehnonlaista. Illallisella totesin statukseltaan ilmassa tällä hetkellä leijuvan vaimoni tekevän himassa samoista aineksista parempaa apetta. Henkilökunta teki parhaansa, joten heille täydet pojot. Lisäksi aamiainen oli hyvä.
Varasin paluumatkan paikalliselta Uberilta 80 eurolla. Olemme siirtyneet alustatalouteen johon on syytä oppia matkustamisen ja asumisen suhteen jos ei halua maksaa ylihintaa. Lisäksi sain Expedian joistakin bonuksista hotellin sapuskaan 15 prossaa alennusta. En kylläkään yhtään muista mistä syystä. Vissiin Amerikassa on tullut matkustelua bonusten arvoisesti.
Paikka tuli kerralla nähtyä. Ajaa pamautimme aamulla takaisin Siracusaan. Matkalla ajoimme Modican läpi, joka näytti siis paljon asuttavammalta kaupungilta kuin paljon kehuttu Ragusa.
Mutta Siracusa on parasta mitä Sisilia kykenee tarjoamaan. Onneksi turistilaumat eivät ole vielä tätä tajunneet mutta se päivä tulee varmasti. Muutenkin Sisilian matkailu tulee koronan jälkeen kasvamaan kovasti, sillä monet eivät ole vielä saarella käyneet. Näkemistä Sisiliassa riittää vaikka millä mitalla.
Catanian lähellä oleva tulivuori Etna purkautui viime yönä tavallista kovemmin. Joitakin lentoja jouduttiin perumaan. Jos vulgaaninen aktiivisuus jatkuu, pahimmassa tapauksessa lento Cataniasta Roomaan joudutaan perumaan. Siinä tapauksessa pitänee ottaa yöjuna, joka tosin jyrää punaisena olevan Napolin alueen eli Campanian läpi. Mutta kai se otetaan jotenkin junassa huomioon.
Se on sen ajan murhe. Tämä on tämän ajan murhe.
Olen nyt asunut lähes kolme kuukautta Siracusessa, joten vaihtelu virkistää. Hyvä etten ehtinyt varata asuntoa Venetsiasta. Se on talvella kylmä ja sateinen. Kosteus meren ympäröimässä kaupungissa tunkeutuu luihin ja ytimiin. Lisäksi kymmenen vuotta rakenteilla olleet ja 8 miljardia euroa maksaneet tulvaportit ovat pettäneet pari kertaa heti kättelyssä.
Patojen aktivoituminen kestää 48 tuntia. Kun acqua alta iskee ei niitä ehditä pumpata ilmalla täyteen. Porukat kahlailevat San Marcon aukiolla reisiään myöten vedessä. Huonot säät ovat saaneet Veneton joet tulvimaan. Pohjois-Italiassa on satanut metrikaupalla lunta, joten vettä piisaa. Parempi siis mennä Venetsiaan joskus paremman sään aikana.
Kohteekseni valikoitui lähes pakosta Rooma, josta en ole jostain syystä koskaan tykännyt. Kaikki tosin vakuuttavat että kun siellä ainakin kuukauden käveleskelen, tulen muuttamaan mieltä.
Kesällä minulla oli ainutlaatuinen tilaisuus nähdä Ateenan Akropolis ilman turistilaumoja. Nyt joulu Roomassa. Vaikka museot ovatkin kiinni, kokemus saattaa olla jännittävä. Ravintolat pitää tosin sulkea jo ilta kuudelta. Mutta jos heti aamusta lähtee liikkeelle, ehtii päivän aikana nähdä tarpeeksi.
Trastevere jonne asetun asumaan on jo kokemus sinänsä.
Kaikki matkustaminen Italian sisällä kielletään 21.12-6.1. välisenä aikana, joten lähtö tuli heti kun Sisilia muuttui koronan suhteen keltaiseksi alueeksi, eli täältä pääsee muualle Italian keltaisille alueille.
Mutta melko varmasti ensi vuoden alussa odottaa Italiassa koronan kolmas aalto. Ihmiset eivät jaksa enää olla varovaisia, maskeitta kulkee suuri osa väestä.
Ensi tammikuussa olisi tarkoitus tavata vaimo Firenzessä. Toskana on tällä hetkellä oranssi alue, jonne ei ole menemistä. Mutta ei sitäkään voida loputtomiin pitää kiinni. Talous murtuu lockdownin jatkuessa myös Arno-joen penkereillä.
Otan päivän kerrallaan. Ei tässä mitään hätää ole. Korona iskee jos iskee. Jos kuolen niin kuolen. Näin se käy.
Palaan takuuvarmasti Sisiliaan vielä useamman kerran. Suomessakin pyörineessä sarjassa näyttelijä Ray Winstone kertoo kuuden jakson verran rakkaudestaan Sisiliaan. Siracusesta hän totesi, että jos kerran täytyy kuolla, niin sen voisi tehdä täällä jossa on kovin kaunista.
En aio kuolla täällä, ainakaan vielä. Jos ja kun rokote tehoaa, mieleni tekee matkustaa eniten jälleen kerran New Yorkiin. Istumaan Bryant Parkissa ja maleksimaan Manhattanin katuja. Nähtävää piisaa eikä aika taatusti tule pitkäksi.
Jos ei olisi matkalla, voisi tänne Siracusaan jäädä ihan hyvin asumaan. Catanian kansainvälinen lentokenttä on tunnin matkan päässä, joten liikkumaan pääsisi ihan hienosti. Vanha kaupunki Ortigia on ainutlaatuinen mutta en ole varma haluaisinko asua siellä. Olen viettänyt siellä monta yötä, mutta asuminen on moderniin tilaan tottuneelle hankalampaa.
Corso Geloni mafiatyyppieneen on tullut läheiseksi. Alakerran baarista saa viinan lisäksi huumeita. Tien toisella puolen oleva apteekki myy kulman kundeilla ilman reseptiä mitä tahansa. Polttelen usein asuntoni edessä röökiä, joten olen tullut tämän perän eläjille tutuksi. Jos fyrkat olisi finaalissa, voisin kysellä hommia Siracusan alamaailmasta.
Sen seurauksena joutuisin linnaan. Siellä olisi aikaa lukea ja ehkä myös kirjoittaa. Ei hullumpi tulevaisuuden näkymä sekään.
Siracuse on tosin perin juurin köyhää seutua. Messina, Catania, Ragusa, Modina ovat paljon vauraampia. Täällä tulijaa tervehtii rähjäinen suljettujen kauppojen rivistö. Joskus kaupungissa on mennyt hyvin, mutta siitä on jo kauan aikaa. Marketista tosin saa sapuskaa ja ravintoloissa ei valittamista. Tämä on kaunis rähjäinen kaupunki, jonne hyvät ajat eivät välttämättä koskaan enää palaa.
Turistit ovat ainoa toivo. Siracusa on hidden gem, paratiisi piilossa. Mutta kun laumat tulevat en välttämättä halua olla enää täällä. Here today, gone torrow.
Matka jatkuu, matka.
