Roomassa sataa – Rainy Day in Rome 28.11.2020
Neljän päivän ulkonaliikkumiskielto jouluna meni mukavasti. Kolme päivää työstin valmiiksi yhtä vanhaa käsistä. Eilen totesin että se ei ole valkoisen miehen hommaa ainakaan päivittäin tehtynä. Tekstin suhteen kun ei päde, että määrä muuttuu laaduksi. Näin ollen jätin muut kässärit odottamaan seuraavia ulkonaliikkumiskieltoja.
Katsoin pilvestä leffoja ja dokkareita niin että silmiä särki. 3-osainen sarja Gulagin historiasta oli vanhan kertausta. Monet tallentamani leffat osoittautuivat pettymyksiksi. Ilmeisesti leffan laadun varmistamiseksi se tulee olla nähty jo aikaisemmin tai sitten saatu joltakin vahva suositus sen katsomiseksi. Paljon paskaleffoja olen saanut mahtumaan pilveen tallentamieni 400 joukkoon.
Tänään maanantaina ensimmäinen zona rossa oli lusittu. Lähdin kaupungille vaeltelemaan, vaikka sää on ollut huono. Vettä tuli kuuroissa, myrskytuulet meinasivat temmata mukaansa. Onneksi minulla on veden pitävä hupullinen takki ja goretex kengät. Reilun neljän tunnin ulkoilu sujui olosuhteet huomioon ottaen mukavasti. Koirahommissa Suomessa olen oppinut pukeutumaan säiden mukaan.
Pohjoisessa Milanossa on viime yönä satanut 30 senttiä lunta. Venetsiassa valmistaudutaan kolmannen kerran testaamaan pysäyttävätkö uudet miljardeja maksaneet tulvapadot acqua altan. Se on jälleen tulossa kun lumet sulavat pohjoisiin jokiin.
Olen onnellinen että tajusin Venetsian olevan tähän vuodenaikaan ilmastoltaan aivan liian arvaamaton ja muutin kohteeksi Rooman.
Punainen on muuttunut oranssiksi. Ulkona saa kolme päivää liikkua vapaasti 06-22. Mutta ravintolat pysyvät kiinni. Ainoastaan ulosmyynti sallitaan iltakuuteen saakka.
Kävelin edes takaisin Rooman katuja. Ihmettelin kuinka paljon täällä on valtavan isoja ja hienoja barokkikirkkoja? Kävin muutamassa sisälläkin. Kovin autio Rooma oli tänään, turistit puuttuvat kokonaan. Olen harvinainen poikkeus, mutta ei ketään asia kiinnosta. Ainoastaan ohittaessani mafian vastaisen taistelun päämajan, rynkkysoltut katsoivat tarkasti kuka sinne raahustaa.
Koska olen ollut lukittuna sisälle, ei rahaa ole mennyt yhtään joulun pyhinä. Tänään sai sentään vitosen menemään ostaessani kadun kulmasta erikoistarjouksesta kolme pizzan palaa.
Olen asiaa ennenkin ihmetellyt mutta nämä lähes kaikkialla myytävät pizzan palat maistuvat yleensä paljon paremmilta kuin ravintolassa syöty kokonaine pizza. Ehkä kilpailu on niin kovaa, että saadakseen asiakkaat takaisin on tuotteen oltava maultaan priimaa näissä Italian omissa pikaruokapaikoissa.
Vielä huomenna ja keskiviikkona vapaa liikkuminen. Uutena vuotena jälleen neljä päivää karseerissa. Toivottavasti loppiaisen jälkeen Italia muuttuu kokonaan keltaiseksi ja matkustaminen alueiden välillä jälleen sallitaan. Perjantaina 8.1.2021 pitäisi tavata vaimoni – olenhan muistanut mainita hänet? – Firenzessä. Siellä on kämppä valmiina.
Olisi kova takaisku jos Italia säilyisi punaisena. Mutta siihen ei ole enää maan hallituksella varaa. Talous ja ihmiset nousevat muuten kapinaan, vaikka maskisuositusta Roomassa noudatetaankin edelleen hyvin. Kuulemma Sisilian Siracusassa tässä lipsutaan jo yleisesti.
Sain joulunpyhinä tietää intialaisen vaimoni kuolleen. Suhteestamme on jo yli 20 vuotta, emmekä eron jälkeen juurikaan pitäneet yhteyksiä. Tapasin hänet Delhissä, jossa hän toimi diilerinä intialaiselle taiteen grand old manille Francis Newton Souzalle.
Francis oli asunut Manhattanilla jo 60-luvun lopulta saakka, vaikka hänen Amerikan valloituksensa tyssäsi Detroitin taidemuseossa olleen näyttelynsä floppaamiseen. 50-luvulla kun hän asui Lontoossa hänen töitään verrattiin Francis Baconiin. Joku rahanahne diileri huijasi hänet muuttamaan Amerikkaan.
Tämän hänen silloisen diilerinsä Srimatin kanssa syntyi melkeinpä samantien taas yksi kummallinen suhde. Tapasimme Intian ohella New Yorkissa, Lontoossa ja Helsingissä. Jossain vaiheessa joku jossain päätti että muutan asumaan Kalkuttaan ja menemme naimisiin.
Hääjuhlaa vietettiin Kalkutan suurimmassa katolisessa kirkossa. Ainoa ongelma oli, että kukaan ei ollut muistanut kertoa minulle asiasta. Luin siitä seuraavana aamuna Statesman sanomalehdestä. Olin aika huonossa jamassa erinäisten substanssien vuoksi, mutta en kuitenkaan suostunut avioliittoon jonka solmimisesta sain tietää vasta jälkikäteen sanomalehdestä.
Asiaa yritettiin sovitella mutta revin kaikki asian virallistamiseen liittyvät asiakirjat. Pakkasin laukun ja muutin asumaan Sudder Streetin Lytton hotelliin. Se oli tuttu ympäristö, diilerit ja muut suharit muistivat minut. Koska tiesin perässäni tulevan etsintäpartion, lahjoin hotellin väen ja sen Sunset baarin henkilökunnan tietämättömiksi olinpaikastani.
Koska bileet olivat hiipuneet jo aikoja sitten, hyppäsin koneeseen ja palasin takaisin Helsingin Alppilaan. Sitä päätöstä en ole koskaan katunut. Enkä tuon jälkeen käynyt Intiassa kertaakaan.
Jonkun paikallisen karpaasin kanssa Srimati oli vissiin myöhemmin mennyt naimisiin. Hän oli hyvä diilaamaan taidetta, mutta teki sen yleisen virheen, että kuvitteli osaavansa tehdä sitä itsekin. Suhteilla hän sai näyttelyjä ulkomaita myöten, mutta tyhjästä oli lopulta tässäkin tapauksessa paha nyhjäistä.
Ja nyt hän on liittynyt kuolleiden naisystävieni kerhoon. Koska noista ajoista on jo kauan, ei asia minua kummemmin hetkauta. Kaikki me vuorollamme lähdemme täältä, eikä maailmanhistorian näkökulmasta muutama vuosi sinne tai tänne merkkaa yhtään mitään.
Monet ovat kehottaneet minua kirjoittamaan kirjan Intian vuosistani. Mutta ongelma on, että olin tuolloin koko ajan erilaisten substanssien vaikutuksen alaisena. En muista noista ajoista paljon mitään muuta kuin tyhjänpanttina lojumisen eri puolilla Intiaa aina Darjeelingia ja Rajahstania myöten.
Vuorilla kasvoi maailmankuulua teetä, pinkin kaupungin Jaipurin kaduilla elefantit kantoivat lasteja. Muuta en muista, enkä edes halua yrittää palauttaa mieleeni.
Koronatapauksia on viime päivinä ollut Italiassa alle 10.000. Tämä johtuu siitä, että jouluna testejä on tehty vähemmän. Vain tosisairaat ovat hakautuneet testeihin, testatuista yli 12 prosenttia on koronasairaita. Joulun ajan karanteenit saattavat tehota, eikä koronan kolmas aalto iske niin pahana kuin pelätään.
Iski minä iski, kunhan pääsen ajamaan luotijunalla vajaan kahden tunnin matkan Roomasta Firenzeen. Sen jälkeen minulle on sama mitä tapahtuu.
