Kreikka vai Italia?
Ennen tänne Sisiliaan tuloa mietimme lyhyesti lähdemmekö talveksi Kreikkaan vai Italiaan? Espanja oli kokonaan pois laskuista, erityisesti suomalaisten kansoittama Aurinkorannikko. Ei ole mitään ideaa matkustaa ulkomaille hengailemaan muiden suomalaisten kanssa. Heitä näkee tarpeeksi Suomessa, joskus jopa liikaa.
Kerran olen ollut kaksi viikkoa Torremolinoksessa, toiset kaksi viikkoa Las Palmasissa. Sen jälkeen en ole kaivannut Espanjan turistimestoja, vaikka Barcelonassa on hyvä meininki. Viime vuosina ennen koronaa tosin Barcelona, Venetsia ja Dubrovnik ovat olleet kesäisin liian täynnä turisteja. Rajoituksia heidän määräänsä pohditaan ja on jo asetettu. Onneksi olen ollut Barcelonassa, Venetsiassa ja Dubrovnikissa ennen pahinta turistiryntäystä. Risteilyalukset kaahaavat kaikkiin kolmeen kaupunkiin aamuisin massoittain päiväkävijöitä jotka tukkivat kadut ja kujat.
Kreikka oli alustavasti suunnitelmissa. Kävin siellä heinäkuussa kuukauden kierroksen. Sen perusteella suurimmat kaupungit Ateena ja Thessaloniki ovat poissa laskuista. Liian paljon rähjäisiä kulmia ja sekavaa meininkiä. Mutta itäisessä Kavalan kaupungissa reilut sata kilsaa Thessalonikista pohjoiseen voisin suosiolla asua. Siellä on 70.000 asukasta ja kaupunkia piisaa ylös ympäröiville kukkuloille.
Koronan vuoksi tosin turisteja oli joka paikassa vähän. Sain tilaisuuden tutkia ilman massojen puristusta Akropoliksen kukkulaa. Heinäkuussa Kreikka oli säästynyt vielä hyvin koronalta. Mutta kun rajat aukaistiin turisteille alkoivat tartunnat kasvaa, kuten oli odotettavissa.
Saarilla elämistä voisi harkita. Kreeta on siinä mielessä hyvä kohde, että saari on suuri ja siellä voi sulautua maisemaan. Mutta esimerkiksi Limnoksella ja Thassoksella eletään turistien varassa . Turistien mentyä paikat suljetaan ja olet yksin katselemassa tyhjää maisemaa. Ei siis niille ainakaan talvea viettämään.
Mutta Syros on mukava poikkeus. Rakennukset tuovat mieleen Venetsian, vaikka kanaaleita ei olekaan. Syroksella tosin eksyin joka kerta pahasti etsiessäni majapaikkaani kaupungin kukkuloilta. Ilman Google Mapseja olisin sillä reissulla vieläkin.
Asiaan saattoi vaikuttaa, että innostuin rantabulevardin cocktailbaarissa opettamaan ravintolan pitäjille miten tehdään kunnollinen Bloody Mary. Enemmän tomaattimehua ja vähemmän jäitä. Lopulta muutaman maistettuani homma saatiin haltuun ja pääsin ottamaan vielä muutaman kunnollisen. Paluumatkalla kaikki kukkuloiden kujat ja talot näyttivät samoilta. Soitin majatalon pitäjälle koordinaatit ja noukki minut perille.
Asia otti minua päähän vielä seuraava aamunakin, joten hain minimarketista ouzoa pari pulloa. Illalla muistan hengailleeni rantabulevardin paikoissa. Vaikka päätä särki poistuessani saarelta, päätin vielä joskus tulla takaisin Syrokselle. Ehkä se olisi se mesta jonne lähtisin Kreikkaan talvea viettämään, jos pyssyllä uhaten pakotettaisiin valitsemaan.
Mutta Italiassa kulttuuria ja sen historiallisia kerrostumia on paljon enemmän kuin Kreikassa. Koko maa on suuri ulkoilmamuseo. Vaikka kreikkalaiset ovat suomalaisittain katsottuna mukavan rauhallista porukkaa, Italian ja sen asukkaiden meininki tuntuu kuitenkin paremmalta.
Syrakuse valikoitui kohteeksi koska halusimme Sisiliaan mutta emme yli 300.000 asukkaan Cataniaan. Täältä voi tehdä retkiä junalla muihin Sisilian must see kohteisiin. Catanian lentokentältä voi lentää helposti minne tahansa. Ja Pollazzosta menee pika-alus Maltan Vallettaan. Pollazzoon on tunnin junamatka Syrakusesta. Kun vaimo lentää parin viikon päästä Roomaan, astunen Maltan laivaan.
Kun on kunnon kämppä hyvällä sijainnilla, Syrakusessa riittää nähtävää. Olemme olleet jokaisena kolmena iltana vanhassa kaupungissa Ortigian saarella. Tänään emme sinne mene, emmekä minnekään muuallekaan. Kuuntelen äänikirjana pojan tarinoita isästään Niklas Herlinistä.
Aamupäivällä kävin käveleskelemässä Corso Gellonea toiseen suuntaan. Päädyin opastetulle kierrokselle San Giovannen katakombeihin. Sen laajuus on yli 10.000 neliömetriä ja sinne on aikojen saatossa haudattu arviolta ainakin 12.000 kuollutta ennen ja jälkeen ajan laskun alun. Normannien rakentamasta katedraalista katakombien suulla on jäljellä vain yksi seinä 1600-luvun lopun maajäristyksen jäljeltä.
Alhaalla katakombeissa opas selostaa kuolleiden historiaa. Tutkin mahdollisuutta karata katakombin pimeisiin osiin. Juuri kun aion ottaa hatkat tajuan että en viihtyisi kuolleiden seurassa, vaikka en viihdy elävienkään. Poistun kiltisti ryhmän mukana ja menen juomaan lattea läheiseen ravintolaan.
Facebook muistaa meidän olleen tasan vuosi sitten Ravennassa. Vanhat mosaiikit tuli nähtyä. Lisäksi vietimme aikaa Bolognassa ja Riminissä. Adrianmeren rivieran Rimini ja Riccione olivat nuoruuden suosikkejani. Noilta ajoilta juontaa Italia hulluuteni, joka tosin oli välillä vuosia kateissa matkaillessani Aasiaa ristiin rastiin. Ja Amerikkaa myös.
Aasialaiset ovat viekasta väkeä. Melkein jouduin naimisiin Kalkutassa. Thaimaan tytöt osaavat hekin putsata varomattoman matkailijan fyrkat. Olen ainakin kymmenen kertaa olen käynyt Thaimaassa, vaikka Vietnam on uusi suosikkini Kaakkois-Aasiassa. Bangkok on sykkivä metropoli jossa tekemistä piisaa kun oppii käyttämään jokibusseja ja skytrainia. Etelässä ovat paratiisirannat, pohjoisessa vuoristo ja sen kansa. Olen kolunnut joka kolkan. Tällä hetkellä en enää tunne isoa innostusta matkustaa Thaimaahan.
Suosikkini sillä perällä on Hong Kong, joka on New Yorkin aasialainen versio ilman kerjäläisiä ja katurikollisuutta. Hong Kongissa kinkit tosin pilasivat meiningin sitomalla sen enemmän manner-Kiinan lainsäädännön alle. Samalla Hong Kong on menettämässä asemansa yhtenä maailman johtavista finanssikeskuksista. Jenkit ehtivät jo poistaa siltä sen erityisaseman. Kiinalaiset osaavat erittäin hyvin ampua itseään nilkkaan kerta toisensa jälkeen.
Kuala Lumpur ja Singapore ovat nekin mukavia paikkoja mutta eivät vedä vertoja Hong Kongille. Shanghai on noussut pilvenpiirtäjineen niiden rinnalle. Salaisen poliisin olemassa oloa ei siellä huomaa jos tyytyy vain toilailemaan normituristina pallohukassa ja tukevassa humalassa.
Korona on sulkenut maailman, joten tämän talven kohteeksi valikoitui Sisilia. Koronaluvut ovat tällä hetkellä vielä hallinnassa Italiassa kevään kaaoksen jälkeen. Tänään luku on 34,3 sataa asukasta kohden. Eli lähes sama kuin Ruotsissa. Sisiliassa luku on paljon pienempi. Mutta syksy näyttää kuinka paljon luvut kasvavat.
Ihmiset noudattavat maskipakkoa sisätiloissa hyvin mutta social distancing ei täällä Syrakusessa toimi. Mutta yhä enemmän on niitä joiden mielestä koko koronahössötys on ylimitoitettu joka suhteessa. Jos tuhoamme maailman talouden, uhreja syntyy lähitulevaisuudessa takuuvarmasti paljon enemmän. Tätä aihetta en kuitenkaan ala miettimään sen enempää. Päättäjät joutuvat jossain lähitulevaisuudessa kuitenkin toteamaan tosiasiat.
Tuli mitä tuli. Otamme sen ilman pelkoa vastaan. Onneksi ehdimme nähdä maailman vielä kun se oli entisessä mallissa. Siihen palaaminen elämäni aikana voi jäädä näkemättä. Sama se mulle.
