Guccia kympillä Cataniassa

Nukun huonosti. Join illalla ison Heinekenin ja pari lasillista valkkaria. Se riittää häiritsemään yöuntani. Suvussa on nukkumisvaikeuksia jonkin virheellisessä asennossa olevan geenin vuoksi. On oltava kokonaan juomatta tai vedettävä kunnon känni kunnon yöunien turvaamiseksi.

Vääntäydyn kuitenkin seitsemän jälkeen pystyyn. Ajan 8.44 paikallisjunalla Siracusasta reilun tunnin matkan Cataniaan. Hämmästelen Augustan suurta öljynjalostamoa. Italia on kuulemma maailman 34. suurin öljyntuottaja. Jossakin se on jalostettava. Eniten sitä jalostetaan Basilicatassa. Neste jalostaa Suomessa mutta emme nouse maailman kärjen lähellekään.

Cataniassa olen opetellut historiallisen keskustan löytyvän junan tulosuunnasta. Pian olenkin Piazzale Duomolla jossa on lauantaina paljon turisteja. Vissiin ovat tulleet päiväretkelle Taorminasta tai muusta rantapaikasta. Kausi jatkuu, vaikka vetelee viimeisään.

Menen ensin katsomaan duomon lähellä olevaa suurta kalatoria. Kalat näyttävät syötävän hyviltä. Tekee mieli vetää sitä raakana. Miekkakala parka on päätynyt piikki pystyssä kojuun. Otan siitä verta tihkuvan valokuvan. Kalatori on niin puoleensa vetävä että käyn siellä vielä toisenkin kerran katsomassa ihmisen ravintoketjun kulkua.

Siinä välissä pakollinen duomo ja joku vasta viimeisen päälle restauroitu toinen kirkko. Catania on täynnä barokkirakennuksia. Mutta niiden kunnossa pitäminen on rempallaan. Fyrkat eivät riitä kuin murto-osan kunnostamiseen.

Maksan vitosen ja nousen kirkon katolle. Näköala on pettymys vaikka tulivuori Etna nousee taustalla uhkaavana.

Ränsistyneet barokkirakennukset luovat Catanian kaduille synkän tunnelman. Kadut ovat kapeita ja isot rakennukset kohoavat mustine seinineen niiden reunalla. Asukkaita Cataniassa on yli 300.000 tuhatta. Lauantaina väki on lähtenyt kaupungille, joten väkeä on Syracusaan verrattuna sankoin joukoin liikkeellä.

Löydän kaupungin keskustan markkinoille jossa on myynnissä kaikenlaista. Kalat, lihat, vihannekset, hedelmät. Perällä suuri epämääräinen alue jossa myydään piraattitavaraa. Jos jaksaa tingata sieltä saa Guccia kympillä. Myyjät ovat mustia Afrikan miehiä. He ovat isompien kihojen renkejä. Poliisia ei näy joten raha on jossain vaihtanut omistajaa.

Kaiken ryönän keskellä joku myy vielä piraattileffoja ja cd levyjä. Meille suoratoistoon tottuneille se on lähes historiallinen nähtävyys. Bangkokissa, Hong Kongissa ja Kuala Lumpurissa itsekin kolusin ensin cd ja myöhemmin dvd tarjontaa. Mutta siitä alkaa olla jo kohta parikymmentä vuotta. Time is a jetplane, it moves too fast, kuten Dylan laulaa.

En osta mitään mutta tykkään kierrellä toria ristiin rastiin. Paikalliset naiset ovat löytäneet kojun josta saa parin kenkiä kolmella eurolla. Vaatteet näyttävät myös tekevän kauppansa. Aitoa sisilialaista meininkiä meneillään. Jossakin kaupunkien keskustojen ulkopuolella asuvat köyhät joille halpa tavara kelpaa.

Catanian keskustan ulkopuolella laitakaupungilla on paljon suljettuja kauppoja ja ravintoloita, hyljättyjä rakennuksia. Kaikki keskittyy täälläkin. Sellainen on maailman meno nykyään. Sama juttu on nähtävissä täällä Siracusassakin. Erityisesti rautatieaseman ympäristö on kuin sodan jäljiltä.

Menen katukahvilaan duomon lähelle katselemaan ihmisiä. Cataniassa voi vielä mähdä kaupungin keskustassa kyttyräselkäisen kääpiön. Fellinin leffan hahmot ovat ryömineet koloistaan.

Enemmän kiinnitän kuitenkin huomiota vanhalta näyttäviin miehiin joilla on paljon nuoremmalta näyttävä vaimo ja pikkulapsi rattaissa. Ensin ajattelen että miehet rupsahtavat nopsaan etelän auringon alla. Tukka harmaantuu, pälvikalju paistaa. Naiset voivat värjätä tukkaansa ja lyödä naamansa täyteen tököttiä. Toinen selitys on, että Italiassa miehet vaihtavat tilaisuuden tullessa nuorempaan vaimoon.

Juon lattea ja Campari soodan. Kahvi maksaa kaksi euroa, Campari kahdeksan. Hinnoittelu on pielessä mutta en se mun ongelma ole, mietin lähtiessäni vähitellen takaisin kohti Catania Centralea.

Vaikka reitin piti olla selvä, eksyn tapani mukaan perusteellisesti. Menen rautatien alitse sataman puolelle. Kierrän rähjäisessä ympäristössä ympyrää. Syön kulman kahvilassa palan pizzaa ja vedän birra Morettin. Sen jälkeen en saamistani ohjeista huolimatta löydä asemalle.

Tullessani kolmatta kertaa yhden bensiksen kohdalle sen työntekijät pysäyttävät minut. He osoittavat tien toisella puolen olevaa linja-autoasemaa. Hyppään bussiin. Pääsen sieltä pummilla helposti takaisin asemalle. Taitaa olla parasta jatkossa ottaa taksi aina kun liikun vieraassa ympäristössä. Aivot ovat kuluneet ja niistä on jokin suuntavaiston rele lauennut.

Juna on puoli tuntia myöhässä. Katselen Milanon yöjunan ohittavan Catanian. Siinä on vain makuuvaunuja. Perillä oltaisiin joskus seuraavana aamuna. Palermoon menee myös juna. Se on perillä kolmen tunnin päästä, neljän jos hyppää kyytiin lähtöasemalla Syracusassa.

Paluu matkan torkun. Lasken Augustan satamassa olevan neljä risteilyalusta parkissa. Takaisin Siracusassa olen viiden maissa. Kävelen kämpille. iPhone kertoo minun kävelleen päivän aikana 12 kilometriä.

Helsingissä kävelen päivässä kevyesti 20-25 kilsaa. Se sopii paremmin ripeään kävelyyn ja on tuttu mesta jossa en eksy. Jalkoja särkee ja varpaassa on rakko. Edellisenä päivänä tuli käveltyä 11 kilsaa täällä Siracusassa. Tästä taitaa tulla kuntoloma Los Pacosin malliin.

Illalla luen lehdestä koronatilanteen olevan edelleenkin Italiassa hyvällä tolalla. Espanjassa ja Ranskassa käyrät tärähtävät katosta läpi. Koulujen avaamisen vaikutusta koronalukuihin Italiassa odotetaan. Lisäksi monella alueella on asetettu paikallisia maskipakkoja myös ulkona liikuttaessa. Mutta ei vielä Sisiliassa.

Perun Maltan hotellini. Korona tilanne on siellä liian paha. En pelkää tautia vaan että pääseminen takaisin Sisiliaan voi olla vaikeaa. Alustavasti käännän suunnan kohti Messinaa, Milazzoa ja Strombolia. Ehkä voisin käydä mantereen puolella Reggio di Calabriassakin. Jonnekin joka tapauksessa.

Luen vuoteessa Waltarin Helsingistä mutta sippaan nopeasti. Herään yhdeksän tuntia myöhemmin. Avaan telkkarin ja keitän kahvit. Luen Hesarin Padilla ja katson mailit. Kukaan ei kaipaa minua missään. Eli tilanne on lupaava ja toiveideni kaltainen. Voin rauhassa unohtua tänne Euroopan laidalle.

Sisilia koronan aikaan ja jälkeen