Wide Open Road

Lockdownia pian pari viikkoa lusittuna. Italiassa uusia koronatapauksia oli eilen yli 40.000. Tänään 37.500. Maan sulkemista jatketaan odotettaessa milloin toimet alkavat tehota. Vai alkavatko. Albert Camusin kirja ”Rutto” kuvastaa hyvin oloamme täällä Sisilian Siracusen  sumpussa.

Jonakin päivänä rutto on poistunut kaupungista, mutta kukaan ei tiedä onko tuo päivä kaukana vai vielä kauempana.

Kuka saa taudin ja kuka ei on arpapeliä. Ambulanssit ajavat ulvoen parvekkeeni alta kohti lähellä olevaa sairaalaa. Jostakin syystä en usko että korona pystyy minulle mitään. Voi olla kalliiksi osoittautuva virhearvio. Lähteminen ei vieläkään nouse mieleen. Mutta jos tätä saatanan sulkua kestää kevääseen, mä ehkä olen pakotettu lentämään vuoden vaihteessa Thaimaahan.

Olen tosi kyllästynyt Thaimaan meininkiin mutta siellä on matkailijoille raja auki. Tilillä pitää olla vähintään 25.000 euroa tai jokin sopivan iso summa tuloja. Testit tehtävä ennen lentoa. Ja kaksi viikkoa on oltava hotellissa koronakaranteenissa. Bangkokissa on tällä hetkellä monta hotlaa täynnä maahan hinkuvia farangeja. Härmän porukat totta kai hyvin edustettuna.

On mulla Thaimaassakin sopivia vaimoehdokkaita, vaikka en erityisesti sen perän akkoja suosi. Heillä on pakonomainen maaninen tarve huijata rahaa farangeilta. Jopa varakkaat naikkoset tekevät jollakin tapaa selväksi, että mitään ei tule ennen kuin fyrkkaa tulee tavalla tai toisella.

Mutta eipä nyt taida vaihtoehtoja olla kauheasti tarjolla. Vietnamin kommarit sekoilevat säännösten kanssa, ne vaihtuvat tuhkatiheään. Eli sinne ei välttämättä pääse jos ollaan sinä päivänä sitä mieltä. Muutenkin olen sulkemassa Vietnamin ikkunaa. Mennään sinne joskus myöhemmin.

Euroopassa Suomi on turvallisin koronan suhteen. Muut maat alkavat upota nopsaan. Itävalta julisti tänään 6.12 saakka kestävän lockdownin. Suomeen pääsisi Amsterdamin kautta mutta thanks but no thanks.

Itse asiassa voi olla että yritän Adrianmeren yli Korfulle. Sillä suunnalla on menossa sutinaa. Olen mä pari kertaa Korfulla käynyt, mutta seurahan se ratkaisee viihtyykö hyvin vai vielä paremmin. Voi olla että jollain pelillä siirtyminen Sisiliasta Korfulle onnistuisi. Mutta katsellaan tilannetta.

Säiden viiletessä on kämppäni lattia jääkylmä. Editoin pari viikkoa yhden tekstin about valmiiksi. Sen jälkeen en ole pystynyt kunnolla nukkumaan öisin. Karmeat pohjekrampit iskevät monta kertaa yössä. Koivet ovat saaneet lattian kautta kylmää liian pitkään. Veri ei enää kierrä pohkeissa. Sen siitä saa kun on kunnon poika ja paiskii rästihommia.

Villasukat eivät riitä, joten olen asunnossani aina vaelluskengät jalassa. Ei auta muu kuin myös nukkua kengät jalassa. Olisi meinaan ulkopuoliselle varmaan aika erikoista nähdä äijän nousevan täkin alta kengät jalassa. Näin alas on touhuni vajonnut.

Mutta sama homma on täällä kaikissa kämpissä. Mattoja ei ole vielä täällä Sisiliassa keksitty, joten vedetään paljaalla. Mutta kun sain kunnon stiflat koipiin niin veri alkaa vähitellen kiertää suolissa.

Siellä ne kaikki lymyilevät vanhassa kaupungissa Ortigiassa. Vaimo oletutun, ex etuliittellä pian melko varmasti leimatun, kämpässä on vitusti portaita. Ensin ovelle, sitten makkariin, olkkariin ylös merinäköalaa ihastelemaan ja keittiöstä ulkoterassille vielä yhdet raput. En menestyisi lyömättä päätäni tuossa sokkelossa kovin pitkään, vaikka on kunnon takka ja kaikki.

Ihmiset ovat valmiita maksamaan siitä että tekevät olemisensa vaikeaksi. Merinäköalan eteen he ovat valmiita olemaan tunnustamatta mitään tosiasioita. Välimeren välkkeessä mieli lepää mutta kun kämppä on kuin palapeli, panee miettimään onko vaivan arvoista.

Vuokraemäntäni alkaa olla epätoivoinen suhteeni. Jätän kaikki valot palamaan ja lämpöä puhaltamaan asetetun ilmastoinnin päälle kun lähden käymään americanolla Bellan paikassa tai kauempanakin. Ajat ovat ankeat, kaikesta on säästettävä, alkaa käydä jutun juoni päivä päivältä tässä kaupungissa selville.

Tieteelliset kokeet viagralla jatkuvat. Mutta yleisön pyynnöstä ei siitä tällä kertaa enempää. Sen voin sanoa että valvottuani muutaman yön pohjekrampeissa, ei edes viagra kyennyt pitämään minua hereillä kun touhu oli polkaistu käyntiin. Alkoivat kuitenkin veret jalassa kiertää ja unet pukkasivat silmiin.

Kun raflat ja baarit ovat kiinni ainakin 3.12. saakka, ei täällä iltaisin ole muuta tekemistä kuin tehdä töitä. Mulla on viisi proggista, joista olen kaksi hoitanut maaliin. Kun ei ole yhtä paljon tyhjän nyppäämistä kuin aikaisemmin, voi jopa innostua paiskimaan hommia.

Huomenna alkaa proggis numero 3. Mutta ei enää pöydän ääressä, vaan nojatuolissa. Ja vaelluskengät ovat jalassa aina kun tässä kämpässä luudaan. Kun ne alkavat haista liikaa, heitän ne roskikseen ja haen kaupasta uudet. Hyviin jalkineisiin ei koskaan voi satsata liikaa.

Eli: voi jopa olla että ennen kevättä teen ns. siirron tän lockdownin venyessä mahdottomiin. Voisi sinne Koh Lantalle mennä taas, tai pohjoisen vuoriston Pai´hin, josta hankin viimeksi käteeni kalatatuoinnin. Mutta jos Italia löysää liekaa, voin lähteä vaeltelemaan maan sisälläkin. Tällä hetkellä tämä vaihtoehto on kuitenkin kaukana tulevassa.

Muuten elämä menee tasalatuja kun en ole edes dokannut sen jälkeen kun kaksi Mariaa lähtivät pari viikkoa sitten takaisin Cataniaan. Maria numero 1 on jo palannut Lontooseen. Hän lähettelee sieltä linkkejä videoihin joissa esitellään hänen kotikaupunkiaan Santiago de Bahiaa tai jotain sinne päin. En ole koskaan kuullutkaan mestasta vaikka on kuulemma Brasilian kolmanneksi suurin kaupunki.

Videoiden perusteella sieltä voisi jopa päästä hengissä pois, joten matka Brasiliaan Marian kotikonnuille on palannut listalle. Hyvät siellä on ainakin sapuskat, käy videoista selville.

Ehkä tässä loppupeleissä käykin niin että minulla on uusi brasilialainen vaimo. Enpä olisi vielä kesän alussa ennen kuin tämä maaninen matkusteluni alkoi että vuoden lopulla listalla on vaimoehdokas Brasiliasta, jolla on selvä taktiikka painostaa minut asialleen myötämieliseksi.

Tässä alkaa olla näitä vaimoehdokkaita niin helvetisti että en pysy laskuissa. Italialainen akka antoi mulle monoa persuuksiin kun myöhästyin kortin läiskimisen vuoksi 45 minsaa treffeiltä. Ehkä asiaan saattoi vaikuttaa sekin että kaiken lisäksi olin tukkihumalassa. Antaa palaa vaan, mutta takaisin tulemista en voi näissä olosuhteissa luvata.

Mutta nyt mun täytyy alkaa iltatoimiin viestimään ympäri maailmaa vaimoehdokkaille. Ehkä heillä on jotakin uutta kun mulla vain tätä yhtä ja samaa vanhaa. Ehkä, ehkä ei. Ehkä ei ehkäisyä…

Sisilia koronan aikaan ja jälkeen