Vähitellen koronasulku on alkanut vaikuttaa fiiliksiini. Tilanne ei ole ainakaan vielä muuttunut paremmaksi Italiassa. Eilen reilut 37.000 uutta tapausta. Kuun lopulla tilannetta tarkastellaan eri puolilla maata uudelleen. Parhaassa tapauksessa Sisiliassa löysätään rajoituksia. Nyt kun ravintolat ovat kiinni alkaa tyhjien katujen kävely edes takaisin ottaa päähän.
Olisin jopa valmis lähtemään Sircusesta jos olisi joku järkevä mesta minne mennä. Käytännössä on vain kaksi mahdollista kohdetta; Suomi tai Thaimaa. Vuoden pimeimpään aikaan en halua palata Suomen etelärannikolle jossa talvet ovat edes takaisin sahaamista lumen ja lämpötilan suhteen. Thaimaa edellyttäisi kahden viikon karanteenia Bangkokin hotellissa. Muutenkin olen kyllästynyt maahan. Näin ollen istun täällä odottamassa että tilanne muuttuu Sisiliassa ja muualla maailmassa.
Siinä sivussa on käyty neuvotteluja avioliiton tulevaisuudesta- Tällä hetkellä ero ei enää näytä yhtä varmalta kuin vielä pari päivää sitten. Harkinta-ajan kuluessa kohti loppua, on viime hetken neuvotteluissa saatu nopeasti edistystä aikaan. Mutta tilanne elää, vaikka jo eilen olimme halukkaat vetämään paperit pois käräjäoikeudesta.
Ainoa huvi on käydä tien toisella puolen olevassa apteekissa kysymässä reseptilääkkeitä ilman reseptiä. Sieltä saa mitä keksii pyytää, eikä reseptejä kysellä. Ilmeisesti siellä myydään kassan ohi kamaa niin paljon kuin haluaa ostaa.
Calabriassa pidätettiin juuri 19 mafian ukkoa, jotka olivat harjoittaneet apteekkien kautta laajaa rahan pesemistä. Sama homma taitaa olla meneillään tien toisella puolen. Muutenkin parin kuukauden asumisen jälkeen olen havainnut, että mafia on vahvasti läsnä tämän kulmakunnan elämässä. Huumeita ja lääkkeitä saa mielin määrin kun älyää pyytää.
Samat kadut, samat reitit, eikä ulospääsyä. Tilanne alkaa tosiaankin ottaa rankasti päähän. Leffojen katselu ja e-kirjojen lukeminen eivät nekään jaksa enää innostaa. Ehkä tilanteeseen tulee myönteinen muutos. Voisi edes istua kahvilassa. Jos lockdownia jatketaan Sisiliassa vielä ensi kuussa samaan malliin, on mietittävä lähdön mahdollisuutta.
Kumma kyllä en pelkää koronaa vaan paremminkin pitkästyn tilanteeseen. Eikä tähän kannata hakea pelastusta viinasta tai apteekkituotteista. On kohdattava tyhjät kadut päivästä päivään kuin rangaistusvanki lusimisensa suljetussa laitoksessa.
