Kurja Italia

Olen täällä Italiassa ollut nyt yli neljä kuukautta. Koronan toinen aalto pyyhkäisi nopeasti maan yli, eikä vieläkään olla selvillä vesillä. Korona on erilaisine liikkumis- yms. rajoituksineen jonkin verran haitannut olemista. Toisaalta kun olen säästynyt ainakin vielä taudilta, on ollut tilaisuus nähdä mestat ilman turistien ryntäystä.

Matkan aikana olen kuunnellut italialaisten valituksia maansa kurjasta tilasta. Hallitukset kaatuilevat kuin keilat, pankkien tila on kurja, konkurssit ja massatyöttömyys uhkaavat. Italialaisten mielestä asiat ovat pohjoisessa paremmin. Pohjoinen viittaa Hollantiin, Saksaan, Pohjoismaihin. Italialaiset pelkäävät, että Big Northista heitä tarkkailee ja pian rankaisee paha silmä.

Itse asiassa Hesarista saa lähes päivittäin lukea suomalaisten näkemyksiä Italian yhteiskunnan ja talouden kaaosmaisesta tilasta, jonka pelätään rysähtävän EU:n ja Euroopan keskuspankin syliin tehden koko valuuttaunionista selvää jälkeä. Eli eivät italialaiset väärässä ole kun pelkäävät pohjoisen tuomiota, jonka ovat jo saaneet.

Löysin viimein läheisestä Feltrinellin kirjakaupasta jo loppuunmyydyksi kerrotun John Hooperin kirjan ”The Italians” vuodelta 2015. Siinä tehdään selvää jälkeä maasta ja sen kurjasta kansasta. Välistä tuntuu kuin Hooper syyllistyy jopa rasismiin murjoessaan Italiaa ja sen kansaa joka kantilta, mutta faktoja on paha mennä kiistämään.

Rooman valtakunnan tuhon jälkeen on Italian niemimaata hallinneet paikallisten sijasta pohjoisesta ja etelästä tulleet valloittajat. Mitään yhtenäistä Italiaa ei päässyt vuosisatojen toisiaan seuranneiden valloitusten aikana syntymään. Pohjoiseen tuli germaanien geeniperimä, messogiornoon kreikkalaisten, arabien ja muiden eteläisten kansojen löysempi manjana-meininki.

Hooperin mukaan tämä jopa selittää miksi pohjoinen Italia on vauraampi kuin Napolista alaspäin avustuksilla elävä mezzogiorno.

Uskonpuhdistuksen jälkeen katolinen kirkko aloitti vastauskonpuhdistuksen. Sen seurauksena Roomaan nousi paljon upeita barokkikirkkoja. Näin haluttiin näyttää protestanteille katolisen uskon vahvemmuus askeesiin uskoville kalvinisteille. Aikansa touhua katsottuaan protestantit hyökkäsivät Roomaan ja tuhosivat valtavasti kirkkoja ja taideaarteita. Vahvat pohjoiset kansat näyttivät kirkon paikan katolisille.

Yhtenäinen Italia on edelleenkin hakusessa monessa suhteessa. Apenniinit halkovat maata ja rantakaistaleilla elää eri heimoja, jotka 1800-luvulla saatiin jotenkuten parsittua yhdeksi Italia nimiseksi maaksi. Meno on ollut melkoista sekoilua, mutta välillä näytti teollistumisen myötä hyvältä, mutta nyt ollaan taas pohjalukemissa.

Menemättä tarkemmin kauan Italiassa asuneen John Hooperin analyyseihin, voidaan hyvällä syyllä sanoa maata kurjaksi Italiaksi. Ja tämä näkemys tulee erityisen selvästi maan asukkaiden suusta. Pohjoisen pelko ei ole saanut maata uudistamaan talouttaan 1980-luvun jälkeen.

Nyt kun Italia sai pummattua hyvät rahat pohjoisen Euroopan veronmaksajilta koronatukina, ei maan uudistamisesta recovery fundin avulla näytä päästävän yksimielisyyteen. Giuseppe Contin hallitus kaatuikin tänään 26.1. juuri tähän kysymykseen.

Seuraavien klovnien yritys on sekin jo ennalta tuomittu epäonnistumaan. Mafia nuolee jo näppejään odottaessaan rahojen kilahtavan kassaan. Esimerkiksi Messinan salmen yli ei ole rakennettu siltaa Sisiliasta Calabriaan John Hooperin mukaan siitä syystä, että Cosa Nostran ja ´Ndranghetan pelätään nappaavan rahat omiin taskuihinsa.

Venetsian miljardeja maksaneista tulvapadoistakin katosi suuri osa korruptioon.

Firenzeä koetteli syksyllä 1966 tuhotulva jossa kuoli yli sata ihmistä. Vesi nousi Arno joessa sateiden seurauksena mutta kaupungin asukkaat suhtautuivat asiaa välinpitämättömästi. 1300- ja 1500-luvun tuhotulvat olivat kadonneet kollektiivisesta tajunnasta.

Vesi nousi seitsemän metriä ja kaupunki peittyi tulvan alle. Lukematon määrä taideteoksia ja vanhoja kirjoja tuhoutui. Tulva lainehti kaupungin keskustassa aina Duomon aukiolla saakka. Mutta kun oli oltu välinpitämättömiä asian suhteen, ei tuhoille mahdettu mitään. Vieläkin on valtava määrä taidetta ja kirjoja odottamassa restaurointiaan.

Tulvan jälkeen rakennettiin Arnon yläjuoksulle tulvapato, jonka uskotaan estävän uudet tulvat. Tosin italiankielen sana ”verita” eli totuus merkitsee myös versiota. Ja jokaisella on aina oikeusistuimia myöden oma versionsa kerrottavanaan asioiden todellisesta tilasta.

Näin ollen Venetsia ei ole jatkossakaan monen asiantuntijan mielestä turvassa acqua altalta. Firenzessä asiaa tullaan tulvien suhteen joskus tulevaisuudessa vielä testaamaan.

Totuus on Italiassa siis vain sen loputtomia versioita. Versioita totuudesta on tässä maassa loputtomasti, eikä sitä edes pidetä syntinä. Tässä suhteessa porukka on varsin postmodernia moniarvologiikan kannattajia, vaikka tuskin moni edes tietää mitä se tarkoittaa.

Kun italialainen mies tunnusti murhanneensa vaimonsa, ei oikeus uskonut häntä.

Mies kysyi tuomarilta: Miksi ette usko minua?

Tuomari vastasi: Olette puolen vuoden aikana kertonut seitsemän eri versiota tapahtuneesta.

Näennäisesti koronan murjomassa Italiassa on rauhallista, mutta monen mielestä tyyntä myrskyn edellä. Maassa on esimerkiksi satoja tuhansia nigerialaisia laittomasti, mutta kenelläkään ei riitä voimia heidän jahtaamiseen.

Roomasta ylöspäin mustat kerjäläisäijät tuntuvat jakaneen reviirit jokaisella paikkakunnalla. Osa myy rihkamaa, osa kerjää lippalakki ojossa. Eikä Afrikan parhailla pojilla ole mitään muuta tarjottavaa Euroopalle, eikä Euroopalla heille?

Simon Reeve kertoo Välimeri dokkarisarjassaan suoraan, että suvut lähettävät vahvimmat nuorukaisensa etsimään onnea Euroopasta. Taka-ajatuksena on, että perheenyhdistämisten kautta koko suku saadaan Euroopan lihaisten patojen äärelle.

Projekti näyttää pysähtyneen suurimmalla osalla Italiaan. Rajat on jo ajat sitten pantu pohjoisessa kiinni, tyypit nyppäävät tyhjiä ilman toivoa paremmasta.

Suurin hätä Afrikassa syvenee koko ajan liikaväestön, ilmastonmuutoksen ja sotien repiessä maanosaa. Mustat nuoret miehet kerjäämässä Italian kaupunkien kaduilla vievät suuren osan huomiosta heitä paljon tärkeämmästä Afrikassa syvenevästä katastrofista. Joka tapauksessa porukkaa on tulevaisuudessa tulossa kymmeniä miljoonia kohti Euroopan Unionin rajaa.

Luultavasti poliittisen ilmaston muutos johtaa yhä kovempaan suhtautumiseen merten yli yrittäviin siirtolaisiin, joita ei missään nimessä tule sekoittaa oikeisiin pakolaisiin. Oikeat pakolaiset ovat niin heikossa jamassa, että heidän voimat eivät riitä edes yrittämiseen kohti pohjoista Euroopan Unionin kullatuille kaduille.

Minua tämä asia ei erityisemmin kiinnosta, vaikka näen joka päivä liikkuessani Firenzen kaduilla osat aikapommin. Latin latia en ole antanut kerjäläisille Kalkutan aikojeni jälkeen. Se vain pahentaa ongelmaa jos ihmiset alkavat syöttää ja juottaa tätä Afrikan porukkaa ilmaiseksi.

Kurjaa Italia en hauku tämän enempää. Täällä on kuitenkin ollut rauhallista oleskella. Kukaan ei ole yrittänyt ryöstää tai varastaa mitään. Jokaisen kaupungin laidalla on synkkiä huumeiden, huorien ja väkivallan alueita jonne ei kannata mennä, joten näin ollen  en ole mennyt sinne kerjäämään verta nenästäni.

Tänään oli kevättä ilmassa käydessämme tornifallosten kaupungissa San Gimignanossa. Siellä käy vuosittain kaksi miljoonaa turistia, tänään en monta nähnyt lisäksemme.

Lienee selvää freudilaisittain tarkasteltuna että pystyssä sojottavat jättitornit tekevät naisten libidon hulluksi. He eivät saa katseitaan irti mahtitangoista, vaan haluavat kiivetä niiden nuppiin kahareisin muka maisemia ihailemaan. Jokainen tietää asioiden toden laidan…

Ostimme Finnairin lennot Suomeen 17.3. Hinta menolipulle oli vain 130 euroa. Vielä viikko sitten Finnair myi menoa Roomasta Helsinkiin lähes 800 eurolla. Mutta onneksi uusi strategia pantiin toimeen juuri nyt, jotta voidaan tulevaisuudessa jos koronavirus saadaan joskus tapettua kilpailla halpalentoyhtiöiden kanssa.

Jännä nähdä miten elämä Suomessa lähtee sujumaan. En kuitenkaan aio lähteä minnekään päin maailmaa ennen kuin korona on saatu kuriin ja matkustaminen vapautuu. Siinä menee todennäköisesti ainakin ensi syksyyn saakka, jopa pitemmällä jos rokote ei ole tarpeeksi ärhäkkä.

Koiran kanssa kuljen meren rantaa, istun kahviloissa, katson ohjelmia 86 tuuman jättitelkuista, keskustelen vaimon kanssa vakavasti tulevasta, ostan kuukausikortin kuntosalille, ehkä alan taas lukea kirjoja…

Näillä näkymin jos tie kutsuu, en palaa ihan äkkiä Italiaan enkä muualla Eurooppaan. Jonakin päivänä varmasti jos henki vielä pihisee.

Jos on pakko lähteä, on Kaakkois-Aasia todennäköisesti seuraava kohde. Ensin käyn tutustumassa Vietnamin ihmeisiin. Sen jälkeen asetun asumaan pohjoiseen Thaimaahan itselleni kovin tuttuun Chiang Maihin.

Meri olisi tietenkin kiva mutta jossakin saarella kuolisin tylsyyteen muutamassa viikossa.

Mutta tulevaisuus on vieras maa, asiat tehdään siellä toisin. Eikä avoin tulevaisuus minua rassaa. Monet jutut ovat toistaiseksi avoinna mutta aika näyttää, aika käyttää.

Tapahtui mitä tapahtui, olen valmis.

Sisilia koronan aikaan ja jälkeen