Ihmisen elämä menee siten, että hän on matkalla johonkin paikkaan, mutta päättyykin toiseen paikkaan. En vielä viime elokuun lopulla tiennyt, että tulen viettämään seuraavat puoli vuotta Italiassa. Tarkoitus oli alun perin mennä kauemmas mutta korona epidemia pakotti jäämään Eurooppaan. Mutta täällä olen kuitenkin ollut ja aika on mennyt nopeasti.
Kun tulimme Sisiliaan 20.9. ei koronan toisesta aallosta ollut vielä kuin arvauksia. Mutta nopeasti se kuitenkin iski Eurooppaan ja pakotiet olivat tukossa. Kun koronatilanne alkoi pahentua Italiassa, mietin jonkin aikaa sen pakenemista Kreikkaan.
Paikka oli jo valmiiksi katsottuna mutta kun lopullinen päätös piti tehdä, päätin jäädä Sisiliaan. Koronaan sairastumista en pelännyt, vaan fatalistisesti ajattelin, että tulee mitä tulee, olen valmis ottamaan sen vastaan.
Viihdyin Siracusessa niin hyvin, että uudet koronarajoitukset eivät paljon rassanneet. Turistien puuttumisen Italiassa olen ottanut ilolla vastaan. On ollut mahdollisuus nähdä mestoja ilman laumojen massaa. Sisilian, Rooma, Firenze ovat olleet tukikohtia, joissa olen erilaisten rajoitusten alaisena elänyt ilman suurempaa vitutusta.
Loppujen lopuksi Italian värikkäiden seikkailujen jälkeen olen vakavasti alkanut pohtia jopa muuttavani tänne pysyvästi asumaan. Tykkään elämäntavasta, eikä reissulla ole mitään vaikeuksia ollut. Kaikki on netin aikakaudella helppoa järjestää. Seikkailusta puuttuu nykyään seikkailu kun voi järjestää asumiset ja liikkumiset etukäteen ovelta ovelle.
Ennen kaikki oli vaikeampaa. Kaikenlaista säätämistä piti koko ajan harjoittaa. Nyt olen ihmetellyt viime ajat, miksi minusta ei edes enää tunnu että olisin ulkomailla.
Olen sopeutunut ilmeisen hyvin, vaikka tiedänkin Italiassa olevan valtavasti suuria taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia. Uusi Mario Draghin johtama hallitus yrittää ratkoa niitä, mutta lista on loputtoman pitkä. Nopeasti tuskin italialaiseen elämäntapaan saadaan suuria muutoksia aikaan.
Mutta se ei ole minun ongelma, joten jos ei homma mene uudistusten myötä hulinaksi, saatan hyvinkin muuttaa koronan jälkeen, jos sellainen aika vielä tulee, pysyvästi asumaan Italiaan. Pääseehän täältäkin reissaamaan muualle maailmaan.
Ongelma on asuinpaikan valinta. Tykkään Sisiliasta, mutta sieltä on pitkä matka jos haluaa koluta pohjoisen Italian kohteita. Rööperin pornokuningas Tom Sjöbergkin sanoi juuri jossain haastattelussa, että kun nuorin lapsi kasvaa vähän isommaksi, muuttaa hänkin Sisiliaan. Siellä aikoo katsella sikaria poltellen auringonlaskua. Ei hullumpi suunnitelma.
Rollareiden Mick Jagger on oleskellut Sisiliassa barokkikaupunki Notossa jo lokakuusta lähtien. Hän on innolla tutustunut Siracusan alueen ravintolatarjontaan. Kesällä Jagger vietti tyttöystävineen kuukauden täällä Toscanassa. Jonkin sortin Italia hullu on hänestäkin vanhoilla päivillään 77-vuotiaana tullut.
Kun matkailu elpyy, tulee Sisilian nousemaan aikaisempaa paljon vetovoimaisemmaksi kohteeksi. Se on jossain määrin vielä löytämätön helmi. Siracuse on vielä helmen helmi.
Eläminen Italiassa ei ole paljon halvempaa kuin Suomessa. Markettien valikoimat ovat paljon suomalaisia huonommat, eivätkä hinnat ole olennaisesti halvemmat. Asuntojen hinnat ovat Italian taloudelliseen tilanteeseen suhteutettuna vedetty liian korkealle. Sen sijaan vuokrat ovat kohtalaisen edulliset, ainakin stadiin verrattuna.
Jos muutan tänne pysyvästi täytyy asunnon vuokraamiseen keskittyä kunnolla. Kämpät ovat täällä talvisin usein jääkylmiä ellei niissä ole kunnollista keskuslämmitystä. Lisäksi nettiyhteydet pitää tarkasti tsekata, monesti ne ovat täällä huonot. Kaapeleista ei suurimmassa osassa Italiaa ole vielä tietoakaan.
Kukaan ei ole varastanut minulta mitään, eikä ryöstäjiä ole näkynyt. Cosa Nostran tyyppeihin tutustuin Siracusen Corso Gelonen asuntoni alakerran baarissa. Todettuaan minut kannaltaan harmittomaksi tapaukseksi, tutustuin heihin hyvin. Samalla huumekauppa jatkui baarissa keskeytymättä.
Viime viikolla uutisissa kerrottiin poliisin pidättäneen Siracusessa huumeiden vastaisessa operaatiossa kymmeniä.
Tien toisella laidalla oli lisäksi mafian omistama apteekki. Siellä ei reseptejä kyselty, varsinkin kun farmaseutit oppivat tuntemaan minut yhtenä kulman kundeista joka veti röökiä asuntonsa edessä päivittäin.
Sisilian on suosikkini mutta muita pohjoisempia vaihtoehtoja harkitaan. Paikan tulee olla meren rannassa, eikä se saa olla liian suuri. Tällä perusteellakin on lukematon määrä paikkoja joista valita.
Pitänee tehdä lupaavissa paikoissa rengasmatka. Kun kohde on valittu, kannattaa sieltä ensin ottaa lyhytaikainen airbnb kämppä ja etsiä kunnon vuokra-asunto ajan kanssa. Viihtyvyyden kannalta kunnon mitat täyttävä asunto on ensisijaisen tärkeä.
Italiassa myydään monessa paikassa Jumalan selän takana tällä hetkellä taloja eurolla. Niihin ei kannata haksahtaa. Mestoista puuttuvat asukkaiden ohella palvelut. Lisäksi ostaja sitoutuu sijoittamaan parissa vuodessa muutaman kymppitonnin kämppänsä kunnostukseen. Erilaisia veroetujakin autioituvissa mezzogiornon taajamissa on tarjolla, mutta niiden selvittäminen on oma labyrinttinsa.
Nyt kun paluu Suomeen on edessä parin päivän päästä, huomaan ettei minulla ole minkäänlaista koti-ikävää. Olen ollut poissa yhteensä yli 7 kuukautta Suomesta. En osaa visualisoida miten elämä lähtee Kotkassa kulkemaan. Koira palaa hoitopaikasta, asunto on paljon täkäläisiä suurempi, telkussa mojovat 86 tuumaa, puistot, rannat, kahvilat…
Korona kurittaa Suomea. Kevät ainakin menee rajoitusten kanssa eläessä. Voi mennä pitempäänkin. Flow festarit jää taas väliin. Ouluun ei pääse äitimuoria katsomaan ennen kuin olen saanut piikin persuuksiin.
Stadin koronalukemat alkavat olla huonoa eurooppalaista tasoa. En kuitenkaan aion sitä erityisemmin vältellä. Helsingin ravintolatarjonta on paljon monipuolisempi kuin Italian kaupunkien. Muutenkin stadissa eletään jo avaruusaikaa Italiaan verrattuna. Suomi on digitalisaatiossa ja yhteiskunnan modernisoimisessa valovuosia Italiaa edellä.
Mutta jotenkin elämä täälläkin rullaa, vaikka vaikeampaa se on talouden, byrokratian ja sossun osalta kuin Suomessa. Mutta täältä löytyy sentään luotijunia joilla pääsee nopsaan paikasta toiseen. Väen vähyydestä johtuen Suomeen niitä tuskin koskaan saadaan.
Firenzessä on tullut oltua nyt reilut kaksi kuukautta. Tämä on hieno ja mukava kaupunki. Sen verran pieni että olen kävellyt sen jokaisessa osassa. Nyt tosin on rauhallista kun 13 miljoonaa vuodessa täällä vierailevaa turistia puuttuu. Paikalliset toivovatkin että turismi ei palaa ennalleen yhtä suurena. Esimerkiksi kiinalaiset ryhmät jyräät Centro Storicossa armotta alleen tielleen eksyneet.
Firenze ja Lucca olisivat Toscanassa muuten mahdollisia asuinpaikkoja mutta kumpikaan ei sijaitse meren rannassa.
Ihmisinä italiaanot eivät hypi silmille. Ovat rauhoittuneet ja sivilisoituneet huomattavasti viimeisten vuosikymmenten aikana. Eivät huuda enää yhteen ääneen. Humalaisia ja narkkareita ei kaupunkien keskustoissa juuri näy, mutta jossain syrjemmällä on meno lähiöissä ihan toista. Mutta sinne ei meikäläisellä ainakaan ole ollut mitään syytä mennä.
Historiaa Italiassa on enemmän kuin yhden elämän aikana ehtii nähdä. Jokainen pieni kylä on arkkitehtuurinen muistomerkki. Tai sitten näkökulmamme on vinoutunut. Käsityksemme hienoista vanhoista paikoista on peräisin juuri näistä samoista paikoista. Joka tapauksessa paikkojen bongaaminen on Italiassa turhaa touhua. Nurkan takana odottaa aina uusi ainutlaatuinen nähtävyys.
Kerjäläisiä ja kaupustelijoita liikkuu jonkin verran mutta kun massaturismi palaa tulevat hekin isommalla sakilla ottamaan pienen osan kakusta. Romanikerjäläisten laumoja on jo saapunut talven jälkeen Firenzeen mutta turskia he saavat vielä odottaa pitkään.
Todellinen uhka Euroopalle tulee kuitenkin Välimeren etelärannalta. Afrikka muuttaa tilaisuuden tullen sakilla tänne asumaan. Mutta sitä ei EU halua. Näin ollen sopimus Libyan kanssa on vähentänyt merten ylitystä Sisiliaan ja Lampedusaan.
Mutta innokkaimmat ja etevimmät ovat saapuneet jo ajat sitten. Eikä Eurooppa tarjoa heille kummoisia elannon hankkimisen mahiksia, vaurastumisesta puhumattakaan. Näin ollen Italian mafiat värväävät kaduille huumeiden kaupustelijoita suoraan pakolaiskeskuksista. Halukkaita piisaa.
Vanhoihin kliseisiin verrattuna elämä on Italiassa vakaata ja luotettavaa, väki rauhallista, eikä mitään hasta manjana meininkiä. Toivottavasti korona ei tuhoa pahasti Italian yhteiskunnallista rauhaa, vaikka tämmöinen uhka on tällä hetkellä olemassa.
Aika näyttää.
