20.10.2023 Sähköinen matkamies maan
Goethe vietti Grand Tourillaan kaksi vuotta Italiassa. Hän sanoi niiden olleen elämänsä onnellisinta aikaa.
Napolissa hän turisteerasi kovalla riemulla. Kun hänen tuli palata Roomaan pääsiäisen viettoon Goethe mietti pitkään mitä tehdä. Hän astui lopulta Palermoon menevään laivaan. Hän ei olisi välttämättä koskaan palannut Weimariin ellei velvollisuuden tunto valtion palveluksessa olisi vaatinut.
Välillä tuntuu että lähes kaikki menneen suurhenkilöt viettivät elämänsä parasta aikaa Italiassa. Esimerkiksi satusetä H.C. Anderssen kiipesi Vesuviuksen juurella vaikka pelkäsi kuollakseen putoavansa.
Anderssen reissasi elämänsä loppuun asti kovalla tahdilla ympäri Eurooppaa. Kävipä hän Marokossa ja Konstantinopolissakin saakka. Hän tunsi että vanhuutta välttääkseen piti koko ajan tehdä töitä ja reissata.
Lontoossa hän asui kaksi viikkoa Charles Dickensin vieraana. Anderssen viihtyi hyvin mutta Dickensin mukaa nuo kaksi viikkoa tuntuivat kuin kahdelta kuukaudelta. Vieras vaati mm. joka aamu parturin paikalle. Vieraan lähdettyä Dickens ei jatkossa enää vastannut Anderssenin kirjeisiin.
Britannian romantiikan suurrunoilijat saapuivat myös Grand Tourillaan Italiaan. Suuri Reissu kuului 1700-luvulta lähtien olennaisena osana yläluokan kasvatin sivistykseen.
Percy Bush Shelley hukkui kun sai päähänsä lähteä uimaan vaikka oli uimataidoton. Ruumis poltettiin nuotiossa jossakin Livornon tienoilla.
Suursankari lordi Byron huvitti itseään uimalla Venetsiassa niin pitkälle rannasta kuin jaksoi. Kuoleminen nuorena kuului romantiikan ihanteisiin.
Tämä toteutui Byronin kohdalla vasta kun hän oli matkalla Kreikan vapaussotaan ottomaaneja vastaan. Taistelukentän sijasta hän kaatui taudin runtelemana. Ei siis koskaan ehtinyt sankarikuoleman tantereelle.
Kolme vuotta sitten näin Ateenassa kansallismuseossa säilöttynä Byronin kamppeet jotka hänellä oli yllään viikatemiehen diilatessa.
Parhaiten romantikkojen Italian reissusta jäi elämään Mary Shelleyn, Percyn vaimon, iltojensa ratoksi kirjoittamana tohtori Frankenstein jota on siitä saakka varioitu loputtomiin.
Ja onhan täällä Italiassa porukkaa piisannut senkin jälkeen. James Joyce toimi englanninkielen opettajana Triestessä, joka kuului silloin Itävalta-Unkariin. Hän oli lähellä suurta epäonnistumista koska kustantajat hylkäsivät hänen käsiksensa.
Pitkään kirjoittamansa ja vain harvan loppuun saakka lukeman Odysseuksen julkaisi lopulta Pariisin Shekasperare & Companyn omistaja Sylvia Beach. Rankka projekti meinasi viedä hänet vararikkoon mutta kirja saatiin painettua Joycen pikkutarkkojen vaatimusten mukaisesti.
Loppu on monenlaista historiaa.
Napoli oli 1600-luvulla vielä Euroopan suurin metropoli. Sen maine säilyi pitkään. Napolinlahden kauneudessa Caprilla Lenin ja Trotski suunnittelivat Venäjän vallankumousta. Ilmeisesti totaalisen rumuuden luominen vaati syntyäkseen totaalisen kauniin ympäristön.
Luetteloa Italian lumoamista voisi jatkaa loputtomiin. Itse olen siinä jossakin keskivaiheilla. Jossakin vaiheessa elämääni matkustamisen kiintiöni tuli täyteen. En enää lumoudu paikasta enkä tunne ulkomailla olevani ulkomailla. Mutta kun ei tunne olevansa missään muualla kuin on, on ihan sama missä on.
Nyt olemme saapuneet Suomen pimeää kautta pakoon jälleen Siracusaan Sisiliaan. Tämä paikka on ihan hyvä paikka makoilla patjoilla eikä ole edes pelkoa joutua nukkumaan kalojen kanssa.
Tänään julkaistiin Rollareiden uusi levy “Hackney Diamonds”. Kuuntelemme sitä uteliaana taustalla. Hyvin on jäljellä olevat ukon retaleet saaneet vielä kerran homman kasaan.
Hackney diamonds nimi tulee Lontoon epämääräisestä Hackneyn kaupunginosasta. Kun siellä tehdään murto kauppaliikkeeseen jäljelle jäävät vain näyteikkunan sirpaleet, Hackneyn timantit.
Mick Jagger on tuttu kundi täällä Siracusan maakunnassa. Viettää täällä paljon lomiaan ja suostuu kuviin kadunmiesten kanssa. Hän oli Noton lähellä koronaa paossa ja tykkäsi niin paljon että osti talon täältä. Pari viikkoa sitten hän pyöri täällä Siracusassa ennen uuden Rollari levyn julkaisemista.
Hackney Diamonds on taattua Rollari tasoa sitten 70-luvun Steel Wheelsin. En ole koskaan ollut todellinen Rollari fani. Paljon tyhjänpäiväisiä renkutuksia. Gram Parsonsin vaikutteet tuntuvat edelleenkin vaikka Exile On Main Streetin julkaisemisesta on jo 50 vuotta. Gram Parsons kuolleena lähes yhtä kauan.
Kun Gram Parsons rokin romantiikan mukaisesti kuoli nuorena huumeiden yliannostukseen hänen kamunsa pöllivät ruumiin Los Angelesista ruumishuoneelta. Ruumis poltettiin nuotiolla Mojaven autiomaassa.
Hackneyn timantit soivat siracusalaisessa kattohuoneistossa. Olen täällä, joskus jossain muualla. Olen sähköinen matonen matkamies maan.
Ennen ulkomailla oli parasta kun Suomeen oli totaalinen eristys ja välimatka. Aikaa oli enemmän ja kunto huonompi. Jalat särkivät päivän kävelyistä ja kuuma oli kuin paavin perseessä. Iltaisin luin jotakin divarista ostamaani kirjaa. Kaikki oli paremmin kuin nykyään.
Nyt kun asetun talven viettoon minulla on kasa sähkövempaimia matkassa. Läppäri. iPad, iPhone x2 , bluetooth kaiutin, sähkökirjanlukija, sähkötupakka. Kaikki tieto ja kuva napin painalluksen päässä. Voi katsoa suoraa lähetystä A-talkista jossa puhutaan soten rahaongelmista. Onneksi dellaan ne nykyään nopsaan.
Me kaikki kuollaan, olipa rahaa hoitoon tai ei. Huominen on kuvitteellinen kangastus joka ei loputtomiin tule. Eilinen on kuitenkin läsnä vahvasti jokaisessa uudessa aamussa. Eikä aika ole kuin yleiskäsite jolla liikaviisaat väittävät ettei aikaa ole universumissa edes olemaasa.
Jos ei aikaa ole millä ajan mittarilla filosofit ja fyysikot sitten mittaavat sitä mitä ei ole ja julistavat sensaatiomaisia löydöksiään?
Olemme kielemme noitumia piruparkoja. Eikä järjen tuolla puolen olevissa dekonstruktion uhreissa ole mitään romanttista kahdehdittavaa. Ainahan tässä maailmassa sairaille eläimille käy huonosti.
Onneksi tässä ajassa ei ole jäljellä mitään romanttista. On vain kännykän näyttöä tuijottavia toistensa klooneja jotka eivät tajua mistään mitään. Eivät edes ole kiinnostuneita tieteen ja taiteen saavutuksista.
Kuula kalloon koko sakille, kuten varmaankin Pentti Linkola vainaa kannustaisi.
Eikä Italian pakolaiskriisi näy täällä Sisiliassa millään tavoin. Johan kerroin että syvävaltion tyypitt valvovat rauhaamme. Turvapaikanhakijat ovat näkymättömiä olentoja tilastoissa joista he katoavat jälkiä jättämättä.
Sisiliassa helle jatkuu. Lämpötila on tänäkin vuonna monta astetta tavallista korkeammalla tähän aikaan vuodesta. Mutta joskus marraskuun lopulla tai joulukuun alussa asunnot muuttuvat täällä Euroopan eteläisimmällä reunalla jääkaapeiksi. Se on sitten oma selviytymistarina se. Jos perse ei kestä maitojunalla takaisin keskuslämmitettyyn kotomaahan.
p.s. Häiriä kansainvälisessä kuvayhteydessä
Kirjoitsvirheet ovat hupenevien kustannustoimittajien perseissä