Helvetti ovat toiset ihmiset

29.10.2023 Helvetti ovat toiset ihmiset

 

Matkustan vähin matkatavaroin ja sen toistaiseksi tärkeintä, sanoi Erik Maria Remarque kauan sitten. Sama juttu sen on mullakin. Kamat on aina oltava kymmenessä minuutissa pakattavissa jos lähdön kuume valtaa mieleni.

 

En voisi kuvitella ostavani kämppää täältä Italiasta tai muualta maailmasta. Se sitoisi peruuttamattomasti yhteen ja samaan paikkaan. Lisäksi saisi tapella hullujen välittäjien ja naapureiden kanssa. Esimerkiksi täällä Italiassa jokaisella näyttää olevan kaupan jälkeen omat rahalliset vaatimukset kehissä. On jokin kiviaita joka on rakennettu tuhat vuotta sitten. Siitä pitäisi maksaa edellisen omistajan jäljiltä jäänyt maksu.

 

En myöskään ole osannut asettua pitemmäksi aikaa yhteen ja samaan paikkaan. Joskus kuvittelin että jossakin Thaimaan etelän saarilla voisin maata päivät pitkät riippumatossa huomisesta huolehtimatta.

 

Kestän korkeintaan kaksi viikkoa. Sen jälkeen tulen levottomaksi ja kyllästyn Koh Lantan tapaisiin paratiisisaariin. Heaven is the place where nothing ever happens. Band is heaven plays my favourite song. It plays it all over again and it plays it all night long, kuten Talking Heads laulaa.

 

Onneksi iän myötä pakonomainen reissaamisen himo alkaa hellittää. Kaikki mitä tarvitsen on pääni sisällä. Jos mutterit ovat pois paikaltaan ei auta vaikka matkustaisi koko ajan sisäistä levottomuutaan pakoon Kalkutan tai Phnom Penhin tapaisiin maailmanlopun mestoihin.

 

Liikkuminen on turhaa energian hukkaamista, kuten nykyisen tehotalouden karjankasvattajat tietävät. En tarvitse sähköisten härveleiden lisäksi kuin asianmukaisen kuntosalin ja koiran. Tosin kiersin viime kesänä koiran kuoltua Kotkansaarta enemmän kuin koskaan aikaisemmin.

 

Olen käynyt tänä vuonna myös säännöllisesti kolme kertaa viikossa vetämässä kahden tunnin kovat treenit. Sen seurauksena kunto on rautaa. Olemme kävelleet Napolin ja Siracusan tulikuumia katuja pitkiä pätkiä eikä ole tehnyt heikkoa vaikka unohdan juoda helteessä.

 

Protestanttinen etiikka ja kapitalismin henki saa minut tuntemaan sisäistä tyytyväisyyttä kun panen itseni koville. Periksi antaminen olisi heikkouden merkki ja enteilisi viikatemiehen lähestyvän.

 

Luin jostakin lehdestä että uutisankkuri Matti Rönkä tuntee mielestään liiallista sisäistä pakkoa liikuntaan. Sen seurauksena hän jonottaa polvileikkaukseen. On kuulemma saanut huonot rustot sukuvikana. Vai harva meistä on rautaa, masentunut Matti Rönkä tunnustaa. Minä taivu en koskaan, tahdon vain yrittää, kuten Fredrik lauloi jo muinaisuudessa.

 

On mullakin räntegenissä havaittu alkavia nivelrikkoja polvissa ja lonkissa. Personal trainerin avulla olen kuitenkin löytänyt treenin jolla vahvistan kulumia ympäröiviä lihaksia. Olkapää meni parikymmentä vuotta sitten kun kaaduin Bangkokissa kännissä katuun. Mutta nykyopeilla sitä ei kannata leikata. Kun mennään veitsellä läpi kudosten syntyy pahaa jälkeä eikä alkuperäinen vaiva kuitenkaan hellitä.

 

Sen verran olen antanut periksi että en enää käy hakkaamassa säkkiä. Se jos mikä osuu olkapäähän. Mutta muuten menen lujaa samaan tyyliin kuin 80 vuotta vasta täyttänyt Mattiesko Hytönen. Hänen olkapää ei enää kestä penkkipunnerrusta. Kovasta treenistä kunto pysyy entisellään mutta ei enää nouse. Näin Hytönen aikaa mennä Kaapelitehtaan Atleettiklubilla kuolemaansa saakka.

 

Toinen vasta 80 täyttänyt tapaus on Rollareiden Mick Jagger. Hän on edelleen kovassa tikissä. Treenaa säännöllisesti tuntikausia salilla vaikka se hänen mielestään on välillä tylsää. Mutta tätä itsensä rääkkäämistä on opittava rakastamaan. Näin loppuelämä sujahtaa nopeasti vammoja jättämättä ohi.

 

Olemme olleet nyt täällä Italiassa kuukauden. Aika on mennyt nopsaan. Viimeiset kaksi viikkoa jälleen Siracusassa Ortigian saarelle. Ja voi veljet että täälläkin on kävelty! Esimerkiksi kävelimme moottoriteiden varsia henkemme kaupalla paikalliseen Archimede ostokeskukseen. (Archimedes syntyi ja kuoli täällä Siracusassa.)

 

Kävelijöitä ei kaupungin laidalla ole jaksettu infraa rakentaessa muistaa. Mutta kun on mennyt valtateiden verkostoa riittävän pitkälle tajuaa että takaisin palaaminen ei enää onnistu; matka on yhtä pitkä. Näin ollen sama mennä loppuun saakka.

 

Ostoparatiisi oli mitat täyttävä mutta väkeä oli arkipäivänä vähän liikkeellä. Samanlaisen tyhjän betonikolossin löysin myös Kroatian Splitin laidalta. Sinnekin oli aika tarpominen. Mutta kaikkein suurin ostokeskukseen kävely tapahtui Chiang Maissa jossa vedin viis kilsaa keskustasta ilman juomaa Airport Plazaan ja takaisin.

 

Olen miettinyt että pitäisikö lähteä käymään läheisellä Maltalla. Mutta mitä mä siellä? Lisäksi lautta kulkee talviaikataululla myöhään illalla. Näin ollen olen ainakin toistaiseksi päättänyt jättää sen väliin. Jossakin täällä Sisiliassa voisi käydä. Sen kummempaa reissaamista en ole tällä hetkellä vailla vaikka tarpeen tullen kamat ovat nopeasti kasassa.

 

Syyskuussa Kotkassa oli poikkeuksellisen lämmintä. Lokakuussa sää on ollut Suomessa poikkeuksellisen kylmää. Kylmän kestän. Koirahommissa oppii panemaan tarpeeksi ryysyjä niskaan. Mutta pimeys on pahinta. Se on tähän aikaan vuodesta Suomessa niin totaalista että parempi pysytellä täällä Sisiliassa.

 

Ei minulla ole liikunnan lisäksi täällä mitään erityistä tekemistä. Meinaan lisäksi tulla hulluksi lukuaikapalvelu Storytelin kanssa. Minulla on lukulistalla lähes 500 kirjaa. Lista pitenee koko ajan sillä suomeksi julkaistaan tällä hetkellä kirjan kriisistä huolimatta pirun paljon pirun hyviä tieto- ja kaunokirjoja.

 

Uusia kustannusalan yrittäjiä tulee kuin sieniä sateella. Kirjan painokustannukset ovat laskeneet. Nyrkkipajojen tekeleiden lisäksi suurilla kustantajilla on suuret back kataloogit. Näin saadaan Dostojevskia ja muita klassikkoja ääni- ja sähkökirjoiksi.

 

Kirjailijat kärsivät uusien palveluiden huonoista maksuista. Lukijana kärsin siitä että aineisto on kasvanut lukulaitteellani liian suureksi hallita. Kun valitsee jonkun kirjan luettavaksi joutuu samalla valitsemaan kymmeniä pois.

 

Äänikirjoja en paljon jaksa kuunnella. Lennoilla ja junissa niiden avulla aika menee sukkelaan. Mutta mieluummin luen lukulaitteella. Esimerkiksi Nalle Wahlroosin muistelmien toista osaa olen kuunnellut jo kuukauden ja vielä on tunti jäljellä.

 

Helvetti ovat toiset ihmiset, muotoili Sartre ihmisvihansa. Mullakin menisi paljon paremmin jos tykkäisin ihmisistä enemmän. En jaksa mitään sosiaalista potaskaa kovinkaan kauan. Joko vedän pään täyteen tai lähden himaan omaan pyhään yksinäisyyteeni. Täällä Siracusassa on paljon ihmisiä mutta toistaiseksi olen tullut porukan kanssa hyvin toimeen. Mutta jos alkaa ottaa pattiin, paluulento Kotkaan suorinta reittiä.

 

Suomea minulla ei tietenkään ole ikävä. Johan olen kertonut että kotomaa matkustaa nykyään mukana sähköisissä vempeleissä. Ainoastaan syksyn näyttelyt jäävät väliin kun en pääse vinguttamaan stadiin Museokorttia. Mutta syksyn näyttelyitä seuraavat kevään näyttelyt. Sesonki ei koskaan lopu vaan käynnistyy kerta toisensa jälkeen uudestaan.

 

Tulevaisuutta ei ole. Ainakaan en näe siellä mitään uhkaa. En tosin mitään suuria uusia mahdollisuuksiakaan. Uusi koira on tulossa ensi keväänä. Sen kasvattamisessa on tarpeeksi projektia loppuelämäksi. Mutta en mä kuitenkaan kovaa treenaamista lopeta. Lisäksi himassa on helpompi elää nälässä ja pätkäpaasto tekee ihmeitä kropalle ja kunnolle.

 

Täällä Italiassa sapuska on aika kehnoa. Pizzaa ja vaaleaa leipää menee. Kaljaa tulee vedettyä huomaamatta monta pulloa päivässä kahviloissa istuskellessa. Viiniä sapuskan kanssa ja muuten vain. Mutta väliaikaista kaikki on vaan. Kotona pistän ruokavalion taas kondikseen.

 

Elämä Italiassa ei ole olennaisesti halvempaa kuin Suomessa. Erityisesti täällä Ortigiassa vanhassa kaupungissa on hinnat turistien myötä tapissa. Mantereen puolella pääsee halvemmalla vaikka sinne ei usein tule lähdettyä.

 

Eletään jälleen sesongin loppua. Turistien määrä on viime päivinä laskenut. Eilen illalla tunsimme ensimmäisen kerran talven kylmän henkäyksen. Päivisin on vielä hellettä mutta yöt alkavat kylmentyä. Sää on ollut Italiassa 3-8 astetta tavallista lämpimämpi koko lokakuun.

 

Hyvä näin vaikka vähitellen talvi tulee tänne Euroopan eteläreunallekin. Siinähän tulee. Mulla on paljon paksua kampetta matkassa ja kaupasta saa lisää jos kylmä pääsee puraisemaan.

 

Sain Pomolta ennen aikaiseksi joululahjaksi uudet bluetooth kuulokkkeet: Sony WH-1000XM4. Nämä perinteiset pään yli vedettävät pelittävät paremmin kuin entiset Beatsin kuulokkeet. Niistä on alkanut suojukset murentua. Muuten ne ovat passanneet minulle hyvin. Mutta pakko tunnustaa: Näissä uusissa on parempi ääni. Kehitys kehittyy näissäkin jutuissa vaikka en mikään hifisti ole koskaan suuremmin ollut.

 

Red Hot Chili Peppers paiskoo tanakkaa tavaraa päähäni. Aamulla kävimme Santa Lucian sunnuntaimarkkinoilla. Emme nähneet tällä kertaa Caravaggion maalausta, kirkossa veisattiin sakilla. Mutta viereisessä kappelissa näimme Lucia neidon haudan. Roomalaiset teloivat hänet hengiltä ennen kuin kristinuskosta tuli valtionuskonto. Pyhältä Lucialta leikattiin tissit veke osana marttyyrikuolemaa. Joulukuussa Pyhää Luciaa juhlitaan Siracusassa monta päivää.

 

Suomenruotsalaiset ovat tapansa mukaisesti ymmärtäneet kaiken väärin. He juhlivat sitä vissiin jonakin valon juhlana vaikka kyseessä on alunperin pimein pimeys.

 

Meinaavat vielä täällä italoiskelmällä tappaa. Kämpässä soi päivittäin musica italianaa Radio Margheritasta. Spotifyn lisäksi  mielimusaani  piisaa toki muuallakin. Youtube pakkomyi minulle tilejään yhdistelemällä Youtube Musicin.

 

Suoratoistot ovat tilanteessa jossa hintoja on pakko nostaa ja hommaa järkeistettävä. Onneksi en tilaa em. lisäksi kuin Elisa Viihdettä ja Storytelia. Illalla Elisalta tulee ilmaiseksi NHL lätkää ja jenkkifudista.

Sisilia koronan aikaan ja jälkeen