Kun lähdin Sisiliasta kolmen kuukauden jälkeen alkoi Catanian lähellä oleva tulivuori Etna osoittaa poikkeuksellista vulgaanista aktiivisuutta. Isoa paukkua ei pelätä, mutta asiantuntijoiden mielestä tulivuori ei ole ollut näin ärkäkkäänä viimeiseen 20 vuoteen. Nyt ei uskota tulivuoren piurkautuvan täydellä tehollaan, vaikka sekin päivä on joskus tulevaisuudessa edessä.
Sama homma pätee Vesuviuksen supertulivuoren kanssa Napolin tienoilla. Selvää jälkeä on tulossa päivänä minä hyvänsä, vaikka ihminen kykenee aktiivisesti painamaan mielestään asian.
Ja terra trema, maa järisee. Italiassa on koko ajan menossa pientä tärinää. Tiistaina Ragusan edessä merellä tapahtui 4.4 magnitudin maanjäristys. Vaimokin tunsi sen Siracusassa sohvan heilahtamisena. Cataniassa oli osa väestä ollut kadulla paniikissa.
Tilanne on sama kuin San Franciscon tienoon Bay Arealla, jossa San Andreaksen laattaa heilahtelee koko ajan ennakoiden suurta maanjäristystä, joka tekee pahaa tuhoa Kaliforniassa. Kun tähän lisätään Yellowstonen supertulivuori, ei senkään perän elämä tule jatkumaan nykyisellään loputtomiin.
Suomessa maa ei isommin järise, eikä tulivuoret purkaudu. Hurrikaanitkin ovat Karibianmeren heiniä. Jos pitää keksiä vielä yksi syy kehua Suomea, on se turvallisuus maaperän ja ilmaston suhteen.
Eikä terrori-iskun uhka leiju koko ajan läsnä, kuten Roomassa. Poliisit ja sotilaat vartioivat kirkkoja ja hallintorakennuksia rynkyt ojossa.
Mutta mikään ei meille suomalaisille riitä vakuuttamaan elävämme maailman onnellisimmassa maassa, jossa kaikki ovat yhtä köyhiä. Tuloerojen rajuus näkyy monessa maassa ennakoiden tulevia levottomia aikoja. Amerikassa tilanne on niin paha, että ilman väkivaltakoneistoja homma lähtisi välittömästi käsistä.
Mutta koronavirus on päivän sana edelleenkin täällä Italiassa. Jouluaattona uusia tapauksia 18.040, kuitenkin alle 10 prosenttia testatuista. Välillä oltiin jo 40.000 päivittäisessä tapauksessa, joten suunta on viime viikkoina ollut alaspäin.
Italiassa alkoi tänään neljän päivän ulkonaliikkumiskielto. Hyvällä syyllä saa mennä ruokakauppaan, apteekkiin ja parturiin(!). Eri asia noudattavatko koronaan kyllästyneet ihmiset kieltoa ja valvooko poliisi sitä tehokkaasti. Ainakin Siracusan vanhassa kaupungissa Ortigian saarella porukat ovat ottaneet rannalla aurinkoa entiseen malliin.
Täällä Roomassa poliisin ja armeijan läsnäolo on tosin paljon suurempi terrori-iskujen ihan vuoksi. Joten täällä voi saada kunnon sakot jos lähtee muina miehinä vaeltelemaan.
Joulu on siis suurelta osin Italiassa peruttu. Kirkoissa ei lauleta Jeesuksen kunniaksi, eikä väen kokoontumisia sallita. Ei tässä voi muuta kuin ottaa iissisti. Jos ei olisi nettiä, voisi ajan kuluminen muodostua painajaiseksi.
Nyt kun on pakko pysytellä sisätiloissa on yhä vaikeampi keksiä tekosyitä lykätä kirjoitushommia. Näin ollen vankilan kaltaiset olosuhteet voivat luoda luovan olotilan kun ei muutakaan aikansa kuluksi keksi.
Ja joulun jälkeen voi taas kolme päivää liikkua Trasteveren kaduilla. Sen jälkeen uutenavuotena toiset neljä päivää karseerissa. Yksi päivä vapaata liikkumista, mutta loppiaisena 5-6. jälleen ulkonaliikkumiskielto.
Kannaltamme törkein kysymys kuuluu, mitä tapahtuu 7.1? Luultavasti silloin on pakko sallia liikkuminen Italian eri alueiden välillä. Tässä tapauksessa minulla on tärskyt vaimon kanssa Toscanassa heti kun transportaatio järjestyy.
Olen ollut tänä vuonna yli neljä kuukautta reissussa eteläisessä Euroopassa. Suomeen palaminen ei edes käy mielessä. Olen alkanut jotenkin jo unohtaa mitä siellä elämääni sisältyy. Eipä paljon mitään. Arki on se suurin osa elämäämme jota emme huomaa, mutta jonne aikamme katoaa.
Viimeisen viikon olen kulkenut Rooman katuja. On tämä hieno kaupunki, mutta niin on moni muukin. Täällä Trasteveressa olen pyörinyt kaduilla, kujilla ja ravintoloissa. Sapuska on hyvää vaikka koronatilanteesta johtuen porukkaa on aika vähän syömässä. Paikallinen opiskeleva nuoriso kittaa kaljaa omissa lymymestoissaan. Siellä palaa ruoho kunnon kulottajien toimesta.
Itse olen asettanut itseni ihmiskokeeseen, jossa mitkään substanssit eivät ole sallittuja. Viisi viikkoa olen ollut kuivilla, eikä paluu Siracusan sekaviin aikoihin isommin houkuttele. Tosin kantaravintolassani saa aina laskun yhteydessä ilmaisen paukun likööriä. Mutta ei sillä ole mitään vaikutusta isossa kuvassa, joten en tällä hetkellä kykene edes itse näkemään.
Mennään päivä kerrallaan kuin tutkimusmatkailija Amazonin sademetsissä, joka ei tiedä mikä edessä odottaa. Villit voivat alkaa ampumaan myrkkynuolia hetkenä minä tahansa.
Jouluaattoilta on pimentynyt Trasteveressa. Istun tässä läppärin ääressä, eikä mikään ole isommin vialla. Pari kuppaista viikkoa kun täällä vielä lusin, voinen lähteä toisaalle Italian vihreille kunnaille.
Elämään pätee kuten kaikkeen, että toteutus on aina mysteeri. Suunnitelma johtaa vieraaseen paikkaan, kuten asiaa pohdin runokirjassani ”Rottien elämästä”. Heinäkuussa olin menossa Kaakkois-Aasiaan mutta päädyin kuukaudeksi Kreikkaan. Nyt olin menossa Venetsiaan mutta acqua alta pakotti minut Roomaan. Jos nyt teen lähtöä vaikka Milanoon saman logiikan mukaan päädyn Genovaan tai Torinoon.
Ei siis mitään hätää. Tilanne koronan suhteen etenee omalla painollaan, enkä minä voi siihen mitenkään vaikuttaa. Selviän hienosti jos en ala rassaamaan päätäni turhalla ajatustoiminnalla. Se tuntuu minulta luonnistuvan päivä päivältä paremmin.
