Kun ravintolat määrättiin sulkemaan ovensa viikonloppuna joissakin Italian osissa, syttyivät kadut tuleen Napolissa, Roomassa ja Palermossa. Katumellakat kestivät aamuun saakka juhlijoiden ja ravintolan pitäjien vastustaessa uutta koronamääräystä.
Ja tänään ilmoitettiin lockdownin alkavan huomenna koko Italiassa. Ravintolat ja muut julkiset kokoontumistilat on määrätty suljettavaksi jo iltakuudelta. Ulkonaliikkumiskielto alkaa yhdeksältä illalla ja kestää aamukuuteen. Eli ei täällä Sisiliassa ehditty olla kuin reilu kuukausi ennen kuin koronapaska räjähti taas käsiin kovemmin kuin osattiin pelätä.
Juuri kun minulla olisi pitänyt olla elämäni ensimmäiset ja toiset Tinder treffit. Sama se muuten mutta kun lockdown on määrätty kestämään marraskuun 24. päivään saakka. Eipähän tarvitse itseään ilta- ja yöelämällä vaivata. Onneksi on iso kämppä jossa voi pitää bileitä Tinder misujen kanssa. Viinat pitää vaan muistaa ostaa ennen kuin kaupat suljetaan kuudelta.
Tosiaankin eilen illalla kokeilin ensimmäisen kerran Tinderiä. En tajunnut aluksi mitään, mutta vähitellen sen pirullisen nerokas algoritmi paljastui. Se naittaa toisilleen toistensa kopioita. Akateemiset yhdytetään akateemisiin, työväki työväkeen jne. Ehdin jo epäillä että kaikki Palermon huorat ilmoittavat olevansa yliopistolla töissä.
Matseja saa massilla. Satsasin vähän ja jo oli kolme muijaa saman kadun varrelta matchattu kanssani. Lisäksi yksi oli Cataniasta, yksi Tukholmasta, pari Suomi neitoakin. En mä muista kuin Corso Gelonin liepeillä asuvista. Nekin on tietenkin yliopistolla töissä, ainakin Reeperbahnin yliopistolla.
Kolmet Tinderit on jo kalenterissa ja nyt kun tulee lockdown on hyvä syy kutsua Tinder tytsät jatkoille jo ilta kuudelta. Kun on jutut juteltu ja viagrat vedetty ehtii vielä katsomaan myöhäisuutiset ja sään.
Elämä muuttuu loppujen lopuksi aika vähän. Pitää syödä tukeva lounas ja käydä kaupassa päivällä. Samat sapuska, samat viinat sieltä saa kuin ennenkin. Yöelämä on mielestäni muutenkin aika väsyttävää kun se menee nukkumaanmenoaikani yli.
Tietotekniset vehkeet pelaa entiseen malliin, joten elämäntapa ei järky. Tosin jos tulee totaalinen ulkonaliikkumiskielto, lienee parasta yrittää panna toimeen plan-B.
Eli lento Rooman kautta Ateenaan ja sieltä tunti taksilla mestaan joka mulle on jo alustavasti varattu. Voi olla että kannattaisi lähteä jo nyt, sillä jos Kreikka sulkee Italian rajan niin täällä ollaan ja pysytään. Mutta olen alkanut tykkäämään elämästä täällä Sirakusessa niin paljon, että ehkä muutan tänne pysyvästi asumaan.
Kummallista näiden vuosikymmenten reissujen jälkeen että pieni kaupunki Sisilian itälaidalla on minulle tällä hetkellä maailman mieluisin paikka. Tämä 120.000 asukkaan kaupunki on ihmisen kokoinen ja kävelemällä pääsee pitkälle. Asun tosin pääkadun varrella – kuten kotona Kotkassakin – joten palvelut ovat vieressä. Lisäksi tämä about sadan neliön kämppä on ihan mukavan kokoinen. Ei liian pieni, ei liian suuri.
Jaa, että miten koronaan suhtaudun? Mercy seat is waiting and I feel my head is burning, anyway I’ m not afraid to die. Näillä palikoilla mennään ja sillä siisti.
Lukemista on sähköisessä muodossa kokonainen kirjasto, Netflix, Mubi, 400 leffaa Elisan tallenteissa, Spotify, Hesarin sähköversio. Lisäksi Philosophy Now lehtiä pino ja uudet löytää kannesta kanteen netistä. Ja Tinderistä saa pillua.
Ei tästä puutu kuin kuntosali mutta nekin on määrätty suljettaviksi. Pitää kävellä päivällä pitkiä pätkiä. Jos tulee totaalinen ulkonaliikkumiskielto pitää hommata jostain äkkiä kuntopyörä. Eli kyllä vanha muukalaislegioonalainen osaa sopeutua ja järjestää olonsa mukaviksi käytettävissä olevista palikoista.
En tiedä missä olen kuukauden päästä. Ehkä monot suorana pakastealtaassa, ehkä tässä näin kuin nyt olen tässä näin. Annas kattoo. Ehkä livahdan Kreikkaan jos olot menee kaikesta huolimatta ankeiksi. Tosin voi ne mennä manner-Kreikassakin. Elämä on kuin Tinder appi, ei koskaan tiedä mitä saa ja keneltä saa, ja minkä saa.
Mutta Suomi sulo Pohjola voi odottaa. Olisi kauheaa palata eteläisessä Euroopassa vietetyn kesän ja syksyn jälkeen Suomen karmeaan alkutalveen. Ei se kylmyys vaan se pimeys. Se saa järjen valon sammumaan ja sen sammuttua ovat epätoivoisimmat jopa päätyneet Espanjan Aurinkorannikolle tai Kanarian saarille.
Onneksi minulla on vielä älliä pysytellä alta poissa kun yhtyneet pimeyden voimat sammuttavat elämän Suomi nimisessä pohjoisessa onnelassa. Tämän sanottuani minut varmaankin jo ensi viikolla karkotetaan maasta eikä muut maat kuin Suomi suostu ottamaan minua vastaan, sekin vain välttääkseen rapsut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimesta.
