Alakerran hullu mummo sesongin päättyessä

7.11.2023 Alakerran hullu mummo sesongin päättyessä

 

Tässä talossa asuu vanhoja ihmisiä. Heillä ei ole mitään tekemistä kuolemaa odotellessa. Näin ollen hiipuva tajunta käpertyy näkemään ulkoisia uhkia.

 

Vähän tuli vissiin terassin kasveja letkulla kastellessa vettä päätymään alas mummon ja papan puolelle. Liikuntakyvytön mummo koki ihmeparantumisen. Hän oli alta aikayksikön soittamassa ovikelloa ja valittamassa kohtaamastaan vääryydestä.

 

Mummo huusi suoraan kurkkua mutta en tajunnut mistä hän möykkää? Asia tuli lopulta selväksi ja paiskasin oven päin mummon naamaa.

 

Ja sitten alakertaan oli ilmestynyt kaksi polkupyörää. Mummo menee asiasta sekaisin, oli jälleen vikkelästi soittamassa ovikelloa ja huutamassa naama punaisena.

 

Ongelma oli että meillä ei ole mitään tekemistä alakertaan ilmestyneiden kahden polkupyörän kanssa. Niinpä täyttä kurkkua huutava mummo sai toisen kerran ovesta päin pläsiä.

 

Seuraavaksi mummo oli nappi pohjassa soittamassa muita ovikelloja. Läpeensä pahoja ulkomaalaisia täytyi siis piileskellä jossain muussakin asunnossa?

 

Mutta elämä on epäreilua, kukaan ei vastannut mummon huutoon. Pyöriä ei saatu pois käytävästä. Mummon mielenrauha oli lopullisesti tuhottu.

 

Ohikulkiesssani tutkin näitä kahta alakertaan ilmestynyttä polkupyörää. Ovat vanhanmallisia retkipyöriä jotka Suomessa ovat joutuneet aikoja sitten museoon. Näin ollen niiden täytyy olla italialaisten omia fillareita. Täällä eletään menneessä. Kuntosalilla porukat muka treenaavat, heillä ei ole järkevää ohjelmaa. Kehitys pysähtyi täällä ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa.

 

Kahdenkymmenen vuoden oikeuden lautamiehen kokemuksella olen varma. että pyörät ovat suoraan 80-luvulta. Eikä niillä suostu ajamaan kuin jotkut persaukiset italialaiset,

 

Mutta mummon raivosta huolimatta pyörät ovat edelleenkin alakerrassa. Ne taitavat kuulua talossa vakituisesti asuvan vanhan pariskunnan perikunnalle. Se sota ei kuulu meille, tapelkoon kaikessa rauhassa keskenään.

 

Mummo parka ei tiennyt että meitä on vähän mutta olemme pahoja vastustajia. Nämä tyypit soittavat radiota nupit kaakossa. Ei siinä mitään, aikani italoiskelmää kuunneltuani vedin bluetooth kaiuttimen täysille. Sitten kuunneltiin koko talossa vihdoinkin kunnon musaa. Kiviset talon rakenteet paukkuivat luovuttamisen merkkinä.

 

Ei näiden hullujen italialaisten kanssa maksa vaivaa alkaa tappelemaan. Pitää vain merkata tiukasti oma reviirinsä. Näin rajat ovat selvät ja mummo saa kuunnella edes kerran elämässään Led Zeppeliniä ja muuta kunnon musaa.

 

Jos hullu seniili mummo tulee vielä huutamaan otan kaiuttimen mukaan ovelle ja päästän helvetin lopullisesti irti. Mutta todennäköisesti reviirit on nyt merkattu ja elämme muun maailman tavoin herkässä mutta vakaassa kauhun tasapainossa.

 

Sesonki loppui ensin vähitellen ja sitten yhtä äkkiä. Marraskuun alussa kadut ovat tyhjentyneet turistimassoista. Mutta paikalliset ryhmät ja koululaiset ovat lähteneet liikkeelle. Lisäksi risteilyalukset  tuovat elämäänsä jo aikoja sitten vittuuntuneita eläkeläisiä Ortigiaan päiväretkelle.

 

Heitä ei kiinnosta vähääkään missä hevonvitussa ovat käymässä. He saavat kaulaansa jonkin mediasoittimen jossa kerrotaan missä ollaan. Kukaan ei pidä kuulokkeita korvissa. He ovat koko sakki elämäänsä kyllästyneitä ja koko risteily on vain turha yritys saada merkitystä merkityksettömään elämään.

 

Jos lähtisin risteilylle vetäisin kuitenkin pään täyteen heti tajuttuani minne olen joutunut. Lentäisin laivasta ensimmäisessä pysähdyssatamassa. Ne lantit voin käyttää täällä maissa seuraamalla laiskasti käveleviä läskikasoja jotka ovat erehtyneet ulos aluksesta.

 

Lisäksi vierailukohteissa on rankasti yliarvoitu risteilyvieraiden paikkakunnalla jättämät rahat. Tyhmissä virallisessa tutkimuksissa vakuutetaan joka tyypin jättävän useita satoja euroja. Asiaa tutkittiin tarkemmin Barcelonassa. Tulos on tyrmäävät 14 euroa per nenä.

 

Kotkassa on myös viime vuodet eletty tässä valheessa. Veronmaksajien rahoilla on houkuteltu risteilyaluksia vierailulle. Ja toki satasia joka iikan nämä asiaa junailevat verovaroilla toimivat huijarit väittävät jokaisen jättävän kaupunkiin.

 

Olen joskus koiran kanssa seurannut miten tämä homma todellisuudessa menee. Aamupala nautitaan laivalla, sitten osa lähtee bussiretkelle mutta suurin osa jää ennemmin laivaan. Kaupungille eksyneet kiertävät Sibeliuspuiston ja keskustan nopeasti ennen kuin palaavat syömään risteilyn all inclusive hintaan kuuluvaa lounasta.

 

Suurin osa heistä ei jätä Kotkaan latin latia. Sama homma muissakin risteilyjen kohteissa joissa niihin on perusteellisesti kyllästytty. Mutta päättäjät ovat päättäneet elää Kotkassa toisilleen uskottelemassaan valheessa vaikka risteilyvieraat vievät enemmän kuin tuovat kaupungin kassasta.

 

Huono homma seosngin loppuessa on että suuri osa paikoista pannaan kiinni odottamaan uutta kevättä. Vakioterassini sulkeutuu tämän viikon jälkeen. Se avataan jälleen vasta maaliskuussa. Mutta silloin en enää ole täällä vaan opettamassa koiranpentua kotomaassa. Voi sitä kusen ja paskan määrää joka saadaan lattialta siivota ennen kuin homma saadaan kasaan!

 

Ei ole helppoa sesongin jälkeen myöskään auki pysyvillä paikoilla. Viereisen pikkuputiikin joka on kaupan ja terassin sekoitus pitäjät kyselevät kauanko aion vielä olla täällä Siracusan Ortigiassa? Kaksi kuukautta vielä näillä näkymin. Lupaanko asioida jatkossa vain heidän putiikissa jotta saadaan kassaan rahaa hiljaisella kaudellakin?

 

Toki lupaan ja entiseen malliin ostan sieltä mikä milloinkin eteen sattuu. Eihän tyypeillä ole edes bonuskorttia kuten S-ryhmällä sitomassa tuotteidensa ostamiseen.

 

On hyvä ja huono asia kun paikalliset alkavat tunnistaa kulkiessani ohi. Buon giornot kaikuvat. Tunnen että samalla olen moraalisesti velkaa käyttää heidän palveluitaan. Haluan olla tuntematon ja samalla kärsin siitä. Näin se menee tämän pojan elämässä.

 

Kolme kertaa viikossa kuntosalilla toimii täälläkin. Olen edistynyt elämässäni; en enää katso Suomen televisiouutisia enkä ajankohtaisohjelmia. Viikonloppuna olimme Sciclissä. Tällä viikolla ei mitään erityistä. Voin seurata osallistuvan havainnoijan tarkkuudella kuinka kaupunki valmistautuu talveen.

 

This is a seaside town they forgot to close down, kuten Morrisey laulaa. Mutta mulle on ihan sama missä olen joten voin yhtä hyvin olla täälläkin.

 

Kun kuljen aamulla Ortigian lungomarea huomaan pakolaisia pelastavien alusten välillä olevan satamassa. Näistä aluksista ei ole kuin haittaa pakolaiskriisin melkeissä. Ne ajavat sattumanvaraisesti paikalle pelastamaan veneillä tulevia afrikkalaisia. Sen jälkeen ne toitottavat isoon ääneen urotöistään saadakseen rahoituksensa jatkumaan jolla miehistö elää makeaa elämään Välimeren rannoilla.

 

Kumma juttu mutta täällä Sisiliassa näkee katukuvassa paljon vähemmän arabeja ja mustia kuin Suomessa. Heitä on kuitenkin tullut purtiloillaan yli 100.000 tänäkin vuonna. He katoavat jonnekin. Mafia ja poliisi pitää heidät ainakin pois kaupustelemasta kaduilta. Eikä täällä kukaan ainakaan asiasta valita. Valittajat asuvat Helsingin Punavuoressa ja Kalliossa.

 

Onneksi täällä tapahtumien polttopisteessä kukaan ei ole kiinnostunut heidän painavista julistuksistaan. Kukaa ei edes tiedä täällä Sisiliassa heidän olevan olemassa. Muutenkin Euroopan maat ovat kääntämässä selkänsä laittomille siirtolaisille, viimeisinä Saksa ja Ranska.

 

Illat alkavat viilentyä. Kämpässä on kylmempää kuin ulkona. Mutta lämmitystä ei kannata panna päälle. Ikkunat ja ovet vuotavat kuin salaisen poliisin arkistot. Mutta olen valmis tulee mitä tulee; mulla on villapuseroita ja muita paksuja kamppeita matkassa.

 

Ja maa järisee Etnan ympärillä tapansa mukaan jatkuvasti. Napolissa ollessamme Campi Flegrein supertulivuori sai porukat Campaniassa sen lähellä yöllä kadulle. Olimme oranssilla vyöhykkeellä mutta nukuimme ilman häiriöitä.

 

Maanjäristysten keskellä ei auta ryhtyä liian syvälliseksi. Menee mieli koko elämästä ja pelon vallatessa ihmisen mielen on peli menetetty.

 

Italia on vulgaanista aluetta koko maa Sardiniaa lukuun ottamatta. Kohta maa järisee ja kovaa. Onko kohta kohta vai vasta tuhannen vuoden jälkeen on kysymys joka vastaa jossain vaiheessa itsestään…

Rajutilmat ovat riehuneet pohjoisessa. Toscanassa on ihmisiä kuollut ja tulvat vallanneet liian tiukaan rakennetut kivikaupungit. Täällä Sisiliassa kesä jatkuu entisellään. Mutta jossain vaiheessa saamme myös täällä vettä niskaamme ja kahlaamme kaulaamme myöten elämäksi kutsutussa nesteessä.

Sisilia koronan aikaan ja jälkeen