Caravaggion pako
Caravaggion (1571-1610) elämä ei mennyt helpoimman kautta. Hän syntyi Toscanassa ja ajautui maalarin ammattia harjoittamaan Roomaan. Modernit taidemarkkinat eivät olleet vielä syntyneet. Välttyäkseen katuojalta tuli jokaisen maalarin pyrkiä hankkimaan itselleen mesenaatti.
Rooma oli täynnä työttömiä taidemaalareita. Caravaggion pelastukseksi tuli kardinaali joka oli viimeisen päälle homoseksuaali. Uransa alussa hän maalasi homoeroottisia teoksia suojelijalleen. Ne olivat sen verran ajan henkeen rivoja että niitä ei voinut julkisuudessa näyttää. Ilmeisesti Carvaggion omakin seksielämä suuntautui homohommiin.
Vähitellen Caravaggion lahjakkuus poiki myös muita kunnon töitä. Tietenkin lähes kaikki maalaukset vielä tuolloin liittyivät uskonnollisiin teemoihin. Siksi kaikki maailman museot pursuavat niitä ja kun katsoo tarpeeksi oppii pitämään lähes kaikkia tyhjän päiväisinä Raamatun kuvitettuina klassikkoina.
Mutta Caravaggion ura lähti lopulta nousuun ja tilauksia uskonnollisista aiheista alkoi tulla. Mutta juuri kun onni näytti kääntyneen, Caravaggion lapsuuden traumoista kärsineen luonteen mielipuolisen väkivaltainen puoli alkoi ottaa vallan. Hän joutui Rooman yössä tappeluihin joissa veitset ja muut astalot heiluivat viinitupien läheisillä kujilla.
Caravaggion tiedetään puukottaneen muutamaa vihamiestään ja paenneen veritekoja Rooman sokkeloisille kujille. Lopulta kuitenkin hän meni liian pitkälle, kuten hullujen elämäkertaan väistämättä kuuluu. Kun hän kerran tilasi sapuskaa tavernassa, ylimielinen tarjoilija toi kaksi ruukkua paiskaten ne pöytään. Kummassa on lihaa, kummassa jotakin muuta, maalari kysyi.
– Maista itse niin saat tietää, tarjoilija jatkui vittuiluaan.
Caravaggion käämit paloivat välittömästi kuin Elon Muskilla tai Steve Jobs vainajalla paljon myöhemmin. Hän iski välittömästi tarjoilijan miekallaan kuoliaaksi. Sen jälkeen Caravaggion joutui henkensä kaupalla pakenemaan Roomasta. Pako kesti koko hänen loppuelämänsä.
Ensin hän meni Napoliin koska Molempain Sisiliain kuningaskunnan espanjalaisilla hallitsijoilla ei ollut luovutussopimusta Rooman Kirkkovaltion kanssa. Napolissa Caravaggio maalasi joitakin parhaita taulujaan joihinkin kaupungin sadoista kirkoista. Mutta hän tiesi takaa-ajajien olevan kintereillään. Hän tunsi heidän tulevan päivä päivältä lähemmäksi…
Napolista Caravaggion pako jatkui Maltalle. Hän toivoi että Maltan ritarien avulla hän saisi armahduksen rikoksestaan Roomassa. Sitä odotellessa hän maalasi muutaman klassikon maailman taiteen historiaan vaikka tuolloin kukaan ei sitä tietenkään voinut tietää.
Mutta jotakin oli rikki maalarin mielessä. Maltallakin hän joutui tappeluihin ja antoi puukon heilua sillä seurauksella että hänet pantiin tyrmään lukemaan tiilenpäitä. Peli näytti olevan Caravaggion osalta ohi ja edessä karkotus takaisin Roomaan vastaamaan murhatyöstään.
Mutta jotenkin Caravaggio onnistui lahjomaan vartijansa ja pakenemaan meren yli läheiseen Sisiliaan.
Hän oleskeli myös täällä Siracusassa jossa hengenpitimikseen maalasi alttarikuvan yhteen kirkkoon jossa se on vieläkin nähtävänä jos pistää kahden euron kolikon koneeseen. Valot taulun ympärillä syttyvät hehkumaan.
Siracusan arkeologisessa puistossa on myös luola nimeltään Dionysoksen korva. Vangit pantiin sinne virumaan josta heidän kauhun huutonsa kaikuivat. Tarinan mukaan Caravaggio keksi nimen. Tarina on hyvä mutta ei totta joten sen on oltava totta. Vai miten se tylsä logiikka Hitchcockin mukaan meneekään…
Caravaggio teki kaikkensa saadakseen armahduksen Rooman surmatyöstään paavilta. Hänellä oli tukijoita jotka laativat anomuksia. Messinassa Caravaggio maalasi loistavan alttaritaulun. Mutta sitten hän lähti armahdusta toivoen kohti Roomaa.
Rooma oli maailman keskus ja pakopaikat vihoviimeistä periferiaa, vaikka Napoli olikin tuolloin Euroopan johtava metropoli. Mutta se oli espanjalaisten eli vihollisten hallinnassa.
Caravaggio ei kuitenkaan koskaan päässyt takaisin rakkaaseen Roomaansa saakka vaan kuoli matkalla kuumetautiin. Hän oli jo lähellä Roomaa kuollessaan. Paavi armahti Caravaggion kolme päivää hänen kuolemansa jälkeen.
Caravaggion elämä oli repaleista mutta siitä jäljellä jääneet maalaukset nostavat tämän kuumakallen maailmantaiteen mestareiden joukkoon. Ja kerrankin mielestäni ihan syystä. Hänen väkivaltaiset fantasiasansa näkyvät myös rajuina kuvaelmina maalauksissa.
Että tämmöinen tyyppi on täällä Ortigiassa vapaana kulkenut valmiina iskemään tikarillaan jokaista jota piti vihollisenaan. Nyt ei tarvitse koko ajan vilkuilla taakseen. Vanhoille ajoille ominaista silmitöntä avointa väkivaltaa ei ole nähtävissä. Se mitä tapahtuu tapahtuu pinnan alla ja on oma lukunsa johon minulla ei enää lisättävää.
Raamatusta puheen ollen luin tämän TietoFinlandia ehdokkaana olevan kirjan sen salatuista väärennöksistä. Ensin oli kasa Palestiinan paimentolaisheimojen taruja joista vuosisatojen mittaan koottiin ja muokattin ajan saatossa versio jota Päivi Räsänen kantaa mukanaan oikeussaleissa.
Raamatun väärentämisen historia on systemaattinen ja kirja muutenkin älyllisesti tarkasteltuna ala-arvoista potaskaa. Mutta tulipa luettua vaikka mietin miksi minun tulee tietää uskonnon sisältämä perustavanlaatuinen huijaus kun en edes kuulu kirkkoon?
Ja kun Palestiinassa taas tapellaan kuuntelin äänikirjana teoksen “Jerusalem. Kaupungin elämäkerta”. Lyhyesti sanottuna tässä pitkässä kirjassa kerrotaan kaikkien tappaneen kaikkia aina kaupungin synnystä nykyhetkeen saakka.
Ihan saman mitä uskontoa tunnustavat ovat olleet vallassa; yhtä ja samaa kansanmurhaa Jerusalemin historia on ollut, eikä sen perän sekoilu näytä olevan vieläkään loppumassa. Se jatkuu ihmiskunnan tuhoon saakka. Siellähän tapelkoot tyhjänpäiväisistä uskonnollisista asioista.
Antropologisesti tarkasteltuna ihmisten yhteisöt tarvitsevat uskonnon kaltaisen kitin pysyäkseen kasassa. Ja kun vielä hyökätään naapuriheimon kimppuun jatkuvalla syötöllä, tunnemme me olemme me ja ne ovat pahat ne. Jatkuu seur. num. täältä ikuisuuteen ellei Elon Musk onnistu suunnitelmansa mukaan siirtämään Marsiin säilymään ihmiskunnan tietoisuuden parhaita puolia.
Olimme pitkän viikonlopun retkellä Sisilian keskellä ylhäällä raikkaiden tuulien armoilla. Goethe sanoi kuulemma että ei Ennan jälkeen mene ikinä enää kreikkalaisten nimeämiin kaupunkeihin. Tässä äijä teki pahan virhearvion. Hän piti vissiin Caltanisettaa parempana kaupunkina.
Sulfaattikaivokset toivat vaurautta Caltanisettaan mutta kun Kaliforniasta löydettiin helpommin hyödynnettävissä olevia kaivoksia romahti sulfaatin maailmanmarkkinahinta kymmenesosaan. Caltanisetta ei koskaan ole toipunut tästä takaiskusta. Centro storico on täynnä hylättyjä taloja eikä kaduilla liiku paikallisia ihmisiä. Tämä on tunnusomaista kaupungeille joissa mafialla on kova ote.
Mutta Caltanisettan alennustilaa selittää nykyään ennen muuta se että kaupungissa sijaitsee yksi Italian kymmenestä pakolaisten vastaanottokeskuksesta. 500 tummaa miestä Afrikan varjoista tappaa aikaa historiallisessa keskustassa. He ovat vallanneet paikallisilta asukkailta keskustan puiston joka on jätetty muun kaupungin tavoin hajoamaan ajan hampaissa.
Caltanisetta on hirvittävin mesta minne olen Italiassa joutunut. Siellä elää se toinen todellisuus jota ei täällä itäisen rannikon turistikohteissa näe. Olenkin ihmetellyt minne kaikki meren yli tulijat piilotetaan? Vastaus löytyy Jumalan selän takaa Caltanisettan tapaisista mestoista.
Se on ankea näkymä kun rotevia äijiä lojuu kaikki paikat täynnä ilman toivoa päästä laillisesti eteenpäin Euroopan mantereelle. Toki osa karkaa sinne salaa mutta suurin osa jää lojumaan tyhjän päälle.
Vaikka Italia on eturintamassa kohdannut etelästä tulevat muukalaiset jo aikojen alusta on se kuitenkin pohjimmiltaan hyvin rasistinen maa. Tämän voi todeta katsomalla televisiota. Täällä on ainakin sata kanavaa joista valita. Kaikenlaista hupiohjelmaa tulee joka tuutista. Mutta niissä ei näe yhtään mustaa ihmistä. Kun ihmettelin asiaa kävi ilmi, että heitä ei haluta sinne koska katsojat eivät halua heitä katsoa.
Enna siinä vieressä on sen sijaa upea kaupunki ylhäällä kilometrin korkeudessa. Kristus pysähtyi sinne, Caltanisetta jäi Jumalan selän taakse. Ennassa puhaltavat kylmät tuulet mutta kaupunki on erittäin siisti ja paikat remontoitu viimeisen päälle.
Mielestäni se muistuttaa jopa Uuden Meksikon Santa Fe´tä. Se on myös aavikon keskellä kohoava kaupunki jossa nykytaidegallerioita piisaa.
Ennan menestyksen salaisuus on yliopisto jonka Romania perusti sinne. Enna ja Caltanisetta kisasivat sen sijoituspaikasta. Enne voitti itselleen uuden tulevaisuuden. Caltanisetta jäi kehityksen ja edistyksen junasta. Taitaa olla sama Suomessakin; ilman yliopiston tapaista on kaupungin paha pärjätä kansainvälisessä kisassa tietotyöstä ja korkeapalkkaisista ihmisistä.
Millä rahalla ja idealla romanialaiset perustivat yliopiston filiaalin Sisiliaan on minulle hieman hämärä kysymys? Tosin italian ja romanian kielet muistuttavat toisiaan. Follow the money lienee ainoa keino löytää vastaus kysymykseen jota ei kukaan täysijärkinen edes esitä.
Lisäksi ihmiset ovat Ennassa erittäin ystävällisiä. Täällä Siracusassa ja muissa turistien täyttämissä paikoissa paikalliset ovat väsyneet. He eivät ole tulijoista kiinnostuneita sillä huomenna tulevat aina uudet tulijat.
Ennassa pääsiäisenä kulkevat miehet valkoisissa Ku Klux Klan lakanoissa esittämässä maailman kuulua rajua versiota Jeesuksen viimeistä vaiheista. Ennassa voi myös henkensä kaupalla kiivetä ylös kukkuloille ja torneihin. Korkeanpaikan kammoa kokevana kiipesin tietenkin kaikki mahdolliset ja mahdottomat. Only thing we had to fear is the fear itself.
Normannien keisari Frederick II rakennutti tornin Sisilian keskipisteeseen. Se sijaitsee edelleenkin pystyssä Ennassa. Sinne kokoontuivat hallinnon alojen edustajat eri puolilta saarta. Frederick II oli myös suuri taiteiden suosija. Hän kutsui torninsa juurelle runoilijoita ja oppineita. Normannien aika oli Sisilian kulttuurin kukoistuksen kultakausi. Se ei kuitenkaan kestänyt kuin pari sataa vuotta.
Ennen normanneja olivat kreikkalaiset, roomalaiset, bysanttilaiset, arabit. Normannien jälkeen uudet siirtomaaherrat tulivat lopulta Espanjan suunnasta. Heidän jälkeensä tuli vuonna 1861 yhdistynyt Italia. Sisilian syrjäisyys vain syveni ja se jatkuu edelleenkin vaikka rahaa tänne on syydetty valtion ja Eurooopan unionin toimesta vaikka millä mitalla.
Mafian synnyn yhtenä suurena syynä on että kun Italia yhdistyi menettivät aatelisten maita hoitaneet tilanhoitajat työnsä. Samoin kävi Espanjan kuninkaan palveluksessa olleille sotilaille. Tähän vielä rikollinen aines ja uusi hallintorakenne oli valmis. Uudet hallintovirkamiehet tulivat pohjoisesta eivätkä arvostaneet eteläistä Italiaa. Mileuummin se olisi jätetty kokonaan yhdistyneen Italian ulkopuolelle.
Uuteen valtioon ei voitu luottaa. Näin mafia oli se joka ajoi yhteistä asiaa. Cosa nostra levisi siirtolaisten mukana myös Amerikkaan jossa esimerkiksi New Yorkia hallitsee edelleenkin viisi perhettä joiden alkuperä on Sisliassa.
Kun palasimme alas itärannikolle ilma tuntui suorastaan kuumalta vaikka eletään kohta marraskuun loppua. Lisäksi matkailijakausi jatkuu edelleenkin vaikka pahin ryntäys jatkuu vasta keväällä.
Tällä kaikella haluan sanoa että minulla ei ole mitään sanottavaa mistään. Näin ollen Saarikosken tavoin minun on sanottava vähän kaikesta tai vähästä kaikki.
Turisti on maailman turhin ihminen, totesi Neil Hardwick kuvattuaan maailmaympärisarjaansa. Olen samaa mieltä mutta ennen kuin palaan käymme vielä eräissä mestapaikoissa täällä Sisiliassa ja myös Italian mantereella. Paluu on mahdollinen mutta ajankohta pimeän peitossa.
Keltainen tiilikatu johtaa takaisin kotiin ihmemaa Ozista. Se on ihan hyvä tie sillä vieläkään en tunne tarvetta jäädä lojumaan elämäni hupenevia vuosia tänne tai johonkin toiseen kaukomaan mestaan kaukana Suomenlahden rannikolta, vaikka voisi täälläkin hankkia kultaisen noutajan jota kuskata aamua iltaa vielä kun joutuu yö.