Nyt on siis täällä Italiassa piru merrassa koronan toisen aallon iskettyä odotettua pahemmin. Uusia tapauksia löytyy about 30.000 päivässä. Liikkumista on rajoitettu. Baarit ja ravintolat on pantu kiinni. Ulkonaliikkumiskielto kestää ilta kymmenestä aamuviiteen.
Piti jopa harkita suunnitelman b käynnistämistä. Olisin lentänyt Kreikkaan ja kadonnut johonkin mantereen syrjäiseen kylään. Pohdittuamme tilannetta päätimme naisoletetun henkilön kanssa kuitenkin jäädä. Catanian lentokentältä pääisisi helposti alta pois, mutta tänne kuitenkin jäämme. Tarvitaan kaksi ihmistä, sillä jos toinen sippaa koronaan yms. voi toinen toimittaa hänet hoitoon.
Korona on myös politiikkaa. Napoli hehkuu tulipunaisena mutta Campanian miehet ovat saaneet sen oranssiksi. Sen sijaan köyhällä Sisilialla ei ole samanlaista painoarvoa politiikassa. Niinpä se määrättiin oranssiksi vaikka tapausten lukumäärän olisi merkinnyt keltaista.
Onko tässä riskipelissä mitään järkeä sen tulevat viikot näyttävät. Kirjallisia töitä piisaa joten ainakaan aika ei tule pitkäksi vaikka asunnosta ei pääsisi liikkumaan jos tulee totaalinen ulkonaliikkumikielto.
Olen ollut kiltti poika ja toimittanut painoo tajunnan räjäyttävän runokokoelmani ”Rottien elämästä”. Suomen taiteen taso kokee vihdoinkin nousun kansainväliselle tasolle. Johan sitä on ehditty odottaa. Kirja tulee about viikon päästä joten säästäkää pari kybää viikkorahoista, pääsette matkalle Jussi Apilan ihmeelliseen maailmaan.
Toki olen ehtinyt sekoillakin tapani mukaan. Kaksi misua tuli Cataniasta ja koska mun iso kämppä kumisee tyhjyyttään, majoitin heidät tänne. Ja heti alkoi dokaaminen. Seuraavana päivänä selsivisimme jollain opin Notoon, hieno pieni barokkikaupunki sekin. Tytöt katsoivat nähtävyyksiä, mä vedin viinaa ravintolassa.
Illalla takaisin kämpillä brassitytsä soitteli eri ihmisille kymmeniä samanlaisia puheluja. Nuori ukrainalainen tyttö oli kaupungilla heilumassa. Eikä matkan jatkamisesta tietenkään tullut yhtään mitään. Tytsät häipyivät takaisin Cataniaan ja ottivat kaikki viinat matkaansa. Pelkäisivät kai että juon ne. Mulla oli kuitenkin kova krapula etten olisi taatusti alkanut sitä viinalla lääkitsemään. Asperiini ja hermopillerit riittivät.
Kun toivuin luin runokirjan oikovedokset. Sitten alkoi Italian hallitukselta paukkua rajoituksia. Muun muassa kuntien rajoja ei saa ylittää ilman pätevää syytä. Poikkeustila jatkuu aluksia 3.12. saakka. Jos rutto ei ole kukistettu, jatketaan sitä täältä ikuisuuteen.
Ikuisuus kestää tällä planeetalla krapulasta toipumisen ajan. Mutta kun baarit ovat kiinni, ei pääse heittämään läppää tuttujen tyttöjen kanssa. Tosin baarin kohdalla tilanne on paha, kysymys eloonjäämisestä. Kevään lockdown muuttui syksyn lockdowniksi.
Ja me hullut emme aio lähteä täältä minnekään. Voi olla että joudun muutamaan vanhaan kaupunkiin Ortigian saarelle kun naisoletettu henkilö on vuokrannut sieltä kämpän. Pidän tämän entisen varalla.
Ja matka jatkuu alla kiitävän planeetan. Seuraavaksi olisi editoitava yksi romsku. Sen kun saan tehtyä, alkavat työhommat olla pulkassa. Kai mä sitten tuijotan Ortigiassa merta. Ei mulla ole talviseen pimeään Suomeen ikävä, vaikka onhan tästä nyt fiilikset down ku kaikki suljetaan vähitellen. Ei pääse kuin markettiin ja apteekkiin ostamaan lisää viagraa.
Mutta sähkövehkeet toimivat joten mikään ei muutu vaikka kaikki muuttuu.
Musta tuntuu että me pääkallokiitäjät olemme kohta Siracusan ainoita turisteja. Tosin tää on sellainen working holiday; kumpikin painaa hommiaan tahollaan.
Tinder lähettää kutsuja mutta nyt en ole jaksanut alkaa katsastaa hutsuja.
Jos tästä koronahommasta selvitään jalat kastumatta, täytyy uskoa että somebody up there likes me. Vietnam on ja pysyy kiinni, joten olen alkanut pistämään välejä poikki kaikkiin vietnamilaisiin vaimoihini. Jos raja pysyy kiinni vaikka ensi kesään, on vuosi aika pitkä aika etäsuhteelle.
Mutta ei välttämättä setä suhteelle. Onhan täällä näitä italialaisia ja kreikkalaisia naikkosia mistä valita jos tilanne mennee kimuraksi.
Tell fokes back home I am doing all right!
