Totuus on suurin valhe, joten yritän vähän panna kierroksia alas enkä kerro enää koko ajan naisoletetuista ihmisistä sekä viinan naukkailusta ja pillerien popsimisesta. En edes Cataniassa asuvasta Marokosta tulevasta tulkista, joka on luvannut antaa minulle yksityistunteja italiankielestä ja minä hänelle englannin.
Marokossa suuri osa puhuu edelleenkin ensimmäisenä vieraana kielenään ranskaa. Muutenkin ranskan kieltä puhutaan täällä paljon enemmän kuin oletin. Ollaan syvällä etelässä, josta yhteydet Maghrebiin eli ranskankieliseen Afrikan pohjoisosaan ovat vain reilun sadan kilometrin päässä.
Catanian leidillä on asunto Marrakeshissa, jota olen luvannut lähteä katsomaan. Täällä jokainen löytää ystävän; kutsuja on ainakin jo Brasiliaan, Marokkoon ja Ukrainaan. Pitää jossain välissä käydä edes Marokossa kun sinne ei ole pitkä matka. Ukraina taitaa olla toivottoman köyhää seutua. Brasilia liian kaukana ja liikaa murhia päivittäin.
Korona tilanne on lähtemässä käsistä Italiassa, uutisvälineet kertovat. Taudin leviäminen ei ole hallinnassa ja sairaalat ovat jo täynnä potilaita. Osa on pakko viedä urheiluhallien lattioille makailemaan patjoilla. Syy tähän on se, että tällä hetkellä koronaan kuolee paljon vähemmän ihmisiä kuin keväällä. On opittu hoitamaan veritulppia ja muita taudin oireita. Mutta hoitokapasiteetti on juuri alhaisemman kuolevaisuuden vuoksi jo nyt täpötäynnä.
Tänään Italiassa reilut 25.000 uutta koronatapausta. Täällä Siracusassa 99 tapausta. Näköjään ollaan ainakin tilapäisesti menossa alaspäin. Tosin testejä tehtiin 43.000 vähemmän kuin edellisenä päivänä,
Täällä syvässä etelässä Siracusessa taudin leviäminen ei ole aiheuttanut mitään paniikkia. Vaikka raflat ja baarit on kiinni 3.12. saakka, elämä rullaa noutopalvelun ja markettien avulla. Mutta tyhjää on Ortigian saarella vanhassa kaupungissa. Tänään kun kävelin siellä vaimo oletetun henkilön kanssa tuntui kuin olisimme olleet ainoat ulkopuoliset. Kaikki uinui, eikä sallitulle ulosmyynnille ollut asiakkaita.
Koronaa en pelkää. Tulee mitä tulee. Itse asiassa olemme vaimo oletetun, kohta etuliitteellä ex varustetun, henkilön kanssa sitä mieltä että sairastimme koronan jo elokuun alussa Kotkassa. Palasin kuukauden Kreikan reissulta ja sen jälkeen olin jossain vaiheessa kummallisen kipeä. Samat oireet vaimolla. Mutta ei tästä varma voi olla kun en ole vielä kertaakaan käynyt testissä.
Päivällä oli lämpöä 22 astetta, auringossa paahtavan kuuma. Ortigian pikkuruisilla uimarannoilla oli edelleenkin porukkaa paahtamassa ihoaan ja jotkut uida päristelivät menemään. Kun ex oletettu vaimo muuttaa lauantaina Ortigiaan, aikoo hän liittyä joukkoon.
Kaikki tiet vievät Siracusessa Ortigiaan. Vaikka en nyt muuta sinne sattuneista syistä, harkitsen vakavasti muuttavani itsekin sinne joulukuun lopulla kun sopimus nykyisestä kämpästä umpeutuu.
Ortigiassa on paljon tarjolla asuntoja vuokralle. Kaksion vuokra kunnosta riippuen edullinen 500-650 euroa. Monen kalustetun kämpän varustelutaso on tosin kehno. Ei ole edes jaksattu hakea Ikeasta huonekaluja vaan mennään joillain vanhoilla rääsyillä.
Vanha kaupunki lyö Siracusessa Tukholman tai Tallinnan vanhat kaupungit 100-0. Mitään systemaattista kiinteistöjalostusta ei ole kuitenkaan kuin satunnaisesti nähtävillä. Täällä Sisiliassa asunnon ulko- ja sisänäkö ei ole yhtä merkityksellistä kuin Pohjolassa.
Eli pitää harkita kannattaako muuttaa varistetasoltaan rämään kämppään. Tietenkin nykyinen vuokraemäntä haluaisi minun jatkavan tässä asunnossa vuokralaisena, vaikka täällä lamppaa välillä väkeä kuin rautatieasemalla.
Ei tässä kämpässä ole mitään vikaa mutta tuntuu että kaikki jotka kykenevät asuvat Ortigiassa, paremman väen kaupunginosassa. Köyhiä alueita Ortigiassa myös on mutta niitä ei lasketa.
Corso Geloni on kauppakatu jossa monet kaupat ovat kuitenkin joutuneet sulkemaan ovensa. Alakerran baarissa istuu tavallisesti äijäsakki tappamassa aikaansa.
Perjantaina iltapäivällä tulee diileri myymään huumeita. Asiakkaat viedään baarin taka-osaan ja kauppa käy. Välillä pukumies tuo tuotetta lisää ja ottaa rahat talteen. Ketään ei voisi asia vähempää kiinnostaa.
Eli kysymykseen että onko Siracusassa mafia voi vastata, että riippuu millä nimellä järjestäytyneen rikollisuuden toimintaa halutaan kutsua. Kaupungin hallinnon korruptoitunutta sisäpiiriä voi myös kutsua Cosa Nostraksi, samaa touhua, ihan sama millä nimellä sitä kutsutaan.
Yksi merkille pantava piirre Italian sapuskoissa on helvetin runsas suolan käyttö, josta Suomessa saisi syytteen hengenvaaraan saattamisesta. Maukkaat marketin pihvit ja makkarat ovat niin täynnä suolaa, että ei voi kuin ihmetellä kuinka vähälle suolan käytölle suomalaiset on totutettu.
Olen siis täällä karanteenissa ainakin 3.12. saakka. Nykymenolla paljon pitempään. Ei ole ainakaan kiire minnekään. Jos korona lakkaa ennen kesää, käyn toki tekemässä rengasmatkan pohjoisessa. Venetsia, Rooma, Napoli nyt ainakin täytyy käydä moikkaamassa. Italiassa on niin pajon must see paikkoja että vaikka koko elämänsä kiertelisi ei ehtisi kaikkea nähdä.
Tänään panin eka kertaa ilmastoinnin viilentämisen sijasta lämmittämään. En ymmärrä miten asunnossa voi olla kylmempi kuin ulkona? Röskärakentamista totta tosiaan.
Maailma on pieni. Soitin Kotkan asuntoni isännöitsijälle ja käskin vaihtaa olohuoneen ikkunoiden alalasit, koska sellaista puuhataan. Kai mä jotenkin ajattelen jossain välissä palata sinne kun kerran huolehdin asunnon kunnossa pitämisestä. Eri asia kannattaako hyvät vuokralaiset heittää pihalle jos Suomessa viipyy vain pari kolme kuukautta.
Tällä hetkellä ei Suomeen mitään ikävää, ei ehkä koskaan enää. Kotkassa on ollut myös harvinaisen lämmin syksy mutta tänään oli mittari tipahtanut nopeasti kymmenestä nollaan. Tämän enempää uutisia Suomesta en ole vailla.
Ainakaan sotea en ala täällä potea.